tiistai 9. tammikuuta 2018

JÄÄNYT MIELEEN

En ole vielä löytänyt selitystä sille, että miksi jotkut asiat jäävät pyörimään mieleeni. Useammat uutiset selattuani ne katoavat päästäni arkeen, mutta jotkut artikkelit tai lyhyet pätkät jäävät mieleen kummittelemaan. Synnyttävät ajatuskulun, joka palaa mieleeni kuin joku jatkosarja. Olisi tietysti kiva, että aiheet olisivat jotenkin fiksuja, talouttamme kohentavia tai maailmaa parantavia, mutta niin ei suinkaan välttämättä ole. Tämän vuodenvaihteen jatkosarjani näet alkoi Mairesta ja Laminista sekä Marjasta ja Dodosta. Jos joku on jäänyt näistä Gambian tosi rakkauksista paitsioon, niin lyhyesti asiat on lehden mukaan näin: varttuneempaan ikään ehtineet suomalaisrouvat löysivät rakkauden Gambiasta ja päätyivät naimisiin 30-vuotiaiden paikallisten miesten kanssa. Jo artikkelissa itsessään tuodaan heti selväksi, kuinka rouvat ovat päätyneet maksumiehiksi kyseisissä liitoissa. Mairen aiempi nuori gambialainen sulho otti eron heti saatuaan oleskeluluvan Ruotsiin, mutta se ei estänyt Mairea lähtemästä uudelle kierrokselle. Hän haluaa pitää hauskaa. Mitä sitten ja mitä se minulle kuuluu? Ei mitenkään, mutta jostakin syystä vatvon tätä asiaa, jopa nyt täällä blogissa.


Rannalla jäätyy tällä puolen Kotkaa, mutta meri on muuten avoin.



Ensin koin vahvaa myötähäpeää. Anteeksi nyt vain Maire ja Marja, mutta te vaikutatte tämän jutun perusteella helposti höynäytettäviltä, hyväuskoisilta tai sitten yksinkertaisesti realiteettinne hukanneilta. Kuka nyt viikon jälkeen paukkaa naimisiin maailman toisella laidalla miehen kanssa, joka ikänsä puolesta voisi olla hänen lapsensa tai jopa lapsenlapsensa ja rupeaa miehen ja hänen sukunsa maksumieheksi? Tai lähtee uudelle kierrokselle, kun on aivan päivänselvästi tullut hyväksikäytetyksi? Uutinen nousi puheeksi kummitytön kanssa, jota äitinsä oli pyytänyt mukaan Gambian reissulle. Että sinne vaan Gambiaan tosi rakkautta hakemaan. Mairesta, Marjasta ja gambialaisista miehistä tuli vitsi. Matka Gambiaan sai kyseenalaisen kaiun.

Seuraavassa osassa minua rupesi harmittamaan gambialaisten nuorten miesten vuoksi. Tulevatko nyt kaikki leimatuiksi hyväksikäyttäviksi seksimaanikoiksi, jotka ovat valmiita mihin tahansa rahan vuoksi. Kuten kävi Thai-tytöille silloin, kun hieman reppanoiksi mielletyt suomalaismiehet kävivät hakemassa heitä vaimoikseen Suomeen. Miten epäreilua niille oikeille pareille ja tavallisille thaimaalaisille naisille tai gambialaisille miehille, jotka eivät ole myytävänä. Tästä ajatukseni kääntyi siihen, että tämähän on itseasiassa ihmiskauppaa. Jos siis alkuun pidin Marjaa ja Mairea uhreina, tuli nyt mieleen, että uhreja ovat myös nämä nuoret miehet. Kuka teistä äideistä haluaisi antaa 30-vuotiaan poikansa yli 70-vuotiaalle eläkeläiselle puolisoksi, edes rahan vuoksi? En minä ainakaan. Sanoivat, että kukaan ei piittaisi jos ikäero olisi toisinpäin eli mies naista vanhempi. Minä piittaisin silloinkin, en ymmärrä, että miksi tyttäreni haluaisi ottaa isäänsä vanhemman puolison?






Turkissa ollessani tutustuin venäläisiin nuorikoihin. Olivat saapuneet Turkkiin vaimoiksi ja miniöiksi. Kantoivat myös hyvin vahvaa leimaa ympäröivän yhteiskunnan taholta. Minulle aukeni eri valossa se, kuinka toivottomaan tilanteeseen sitä saattaa joutua rahan vuoksi. Tai oikeammin rahan puutteen vuoksi. Millaista täytyy olla, että on valmis lähtemään mihin tahansa ja millaisen miehen/naisen kanssa tahansa, jotta saisi paremman elämän? Minkälaisen hinnan sitä on valmis maksamaan siitä, että tulee toimeen? Että löytää mahdollisuuden päästä parempaan? Siinä on vaikea moralisoida vierestä, kun ei itse ole kokenut mitään vastaavaa. Mutta totuus on se, että monet näistä avioliitoista sisälsi molemminpuolista hyväksikäyttöä. Mies tiesi, että nainen oli taloudellisesti hänestä riippuvainen ja käytti tilannetta hyväkseen. Nainen usein sieti sen, mutta oli valmis vaihtamaan miehen rikkaampaan tai muuten parempaan, kunhan sopiva hetki koitti. Kyseessä ei siis ollut parisuhde, vaan keskinäinen kauppa. Toivoa saattoi, että edes hyvä kauppa. Kauppa, joka kannatti. Sitä samaa voi kai toivoa näihin Gambian rakkaustarinoihin?


Jokainen meistä tarvitsee hyväksyntää, läheisyyttä, ihailua, tunnetta siitä, että on rakastettu. Siitähän tässä Marjan ja Mairenkin kohdalla taitaa pohjimmiltaan olla kyse. On niin valtava tarve kokea olevansa rakastettu ja ihailtu, että suostuu maksamaan siitä ja uskomaan mitä tahansa? Toivon, että pärjäävät. Mielestäni oikeat parisuhteet perustuvat jonkunlaiseen samanarvoisuuteen. Että kuulutaan samaan ikäluokkaan, ollaan samalla viivalla taloudellisesti, älyllisesti tai mielenkiinnon kohteiden suhteen. Jos yhdessä asiassa ollaan eri kastissa, niin silloin muilla alueilla olettaisi maailmojen kohtaavan erityisellä tavalla. Mutta minä olen kyllä jo tajunnut olevani suvaitsematon ja takapajuinen muinaisjäänne mitä tulee nykymaailman asioihin. Joten mitä mieltä sinä olet? Onko ikä mielestäsi vain numeroita ja olisitko itse valmis suhteeseen, jossa puolisosi olisi sinua yli 40 vuotta vanhempi tai nuorempi? Onko sinulla rajoja, jota et olisi parisuhteessa valmis ylittämään?

Tänään ei ollut aurinkoa, mutta se ei estänyt kävelylenkkiä. Kuvat siis aamupäiväisen matkani varrelta. Päivän burpeet on vielä tekemättä, joten...

11 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Minä taidan olla toinen muinaisjäänne, sillä olen ihan samaa mieltä kanssasi ikäkysymyksessä. En vain voi ymmärtää tuollaista 40 vuoden ikäeroa parisuhteessa, oli tilanne kummin päin tahansa. En nyt viitsi sanoa ihan suoraan, mitä ajattelen, koska joku vetäisisi taatusti herneen nenäänsä/pahoittaisi mielensä, joten sanon vain, että minusta se on kovin erikoista. Minusta 30 vuottakin tuntuu ihan kammottavan suurelta ikäerolta, ainakin tämän ikäisenä. En voisi kuvitellakaan olevani isäni ikäisen miehen kanssa!

Olen muuten seurustellut itseäni reilut 20 vuotta vanhemman miehen kanssa, ja sekin tuntui jo varsin suurelta ikäerolta. Toki olimme muutenkin loppujen lopuksi hyvin erilaisia, eli suhde olisi tuskin toiminut, vaikka ikäeroa ei olisi ollutkaan.

Anna kirjoitti...

Olen 71 v. ja vapaa nainen, äiti ja 7 lapsen mummo. Eräästä TV-reportaasista näin, että tuollaisia vanhoja naisia on myös Saksassa. Erään tunnen henkilökohtaisesti. Tuossa on luultavasti sama ilmiö kuin "auervaarojen " (avioliittohuijareitten) uhreiksi joutuneilla. Kun "kana on kynitty" eli naisen rahat ovat lopussa, ja he heräävät näkemään totuuden, niin eivät itsekään käsitä jälkikäteen, kuinka ovat langenneet liehittelyyn ja manipulointiin. Niin voi käydä nuoremmille ja älykkäille naisille, mutta jos nainen on vanha, niin saa jo epäillä hänen höperöityvän. Eivät ymmärrä suojella enää yksityisyyttäänkään vaan ottavat TV-kuvaustiimin mukaan.Joku näköjään ei vielä yhdestä kerrasta viisastnut. Eri asia olisi, jos he esiintyisivät varoittamassa muita naisia.
Minä saan puhua suoraan, koska olen itsekin vanha ja elämää nähnyt - omaani ja muitten. Gambialainen nuori mies myy seksiä ja vanha nainen erehtyy luulemaan sitä rakkaudeksi.
Minun tehtäväni ei ole moralisoida, ei varoittaa eikä tuomita ketään vanhaa naista, joka haluaa kokeilla seksiä nuoren miehen kanssa. Naisillkin on halunsa.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Minunkin piti poistaa osa kirjoituksesta, sillä arvelin, että sitä ei ehkä kestettäisi? Jokainen elää oman elämänsä ja tekee valintansa. Joku polttaa siipensä ja ottaa opikseen. On epäreilua, että maailmassa on hyväksikäyttäjiä, tunteettomia psykopaatteeja, narsisteja jne. Sydänsuruja riittää, valitettavasti ihan tavallisissakin liitoissa, joissa ei vaivaa kulttuuri tai ikäero. Ja taas, moni onnistuu, vaikka olisi molemmat. Mutta ehkä tämä jäi pyörimään mieleen siksi, että lopulta ei tiennyt, että kumpi tässä käyttää tilannetta hyväkseen ja miksi haluaa sen vielä julkisuuteen tuoda ja mainostaa Gambian nuoria miehiä, joille kelpaa kuka tahansa?

Anna: Minusta tästä on tullut dokumentti, jossa taisi olla englantilaisia erittäin ylipainoisia eri ikäisiä naisia, jotka kävivät Gambiassa seksimatkoilla? Avoimesti omilla kasvoillaan kertoivat asiaa ja ihastelivat, että miten on mukavaa. Rannoilla työskenteli "petipojat", joista saattoi valita ja kokea sitten "rakkautta". Surullista. Kumpi sitten on pahempi: selkeästi tiedostaa mitä tekee vai uskotella itselleen, että kyseessä on rakkaus? Ja todellakin, huijatuksi tuleminen ei ole iästä kiinni. Tässä nyt kyseenalaistin nimenomaan tätä ikäeroa ja sen mukanaan tuomia kysymyksiä. Mutta nyt pitää kiirehtää töihin. Mukavaa päivää sinulle vapaa nainen! Kuka tietää, vaikka oikea rakkaus odottaisi sinua vielä kulmasi takana?

Petra kirjoitti...

Kyllä iso ikäero saa aina ihmettelemään ja seksimatkailu onkin sitten taas oma juttunsa, joka nostaa karvat pystyyn kun siinä on yleensä kyseessä selkeä hyväksikäyttö. Luin vkonloppuna ilta-sanomista jutun suomalaisesta miehestä joka on menossa naimisiin pian itseään paljon nuoremman vietnamilaisen naisen kanssa, sitä lukiessa taas mietin että vaikkei kyseessä ole rakkausliitto mutta molemmat hyötyvät ja ovat tyytyväisia niin onko se sen huonompi kuin rakkausliitto. Mukavaa kuluvaa viikko!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Onhan minulla siellä sinun kulmilla useampikin tuttu, joka on järjestetyssä avioliitossa. Onnellisesti. En siis ole mitenkään niitä vastaan. Ymmärsin lopulta myös niitä venäläisiä nuoria naisia, jotka myivät itsensä ihan vapaaehtoisesti avioon. Mieluummin se, kun itsensä myyminen eri miehille rahasta päivästä toiseen. Ja jos tasavertaisesti tehdään järjestely, jossa kumpikin kokee saavansa ja antavansa vapaaehtoisesti sen mitä antaa ja saa, niin mikäs siinä. Tämä tapaus Gambia vain tuntuu jotenkin haiskahtavan. Molemmista päistä. Mutta saatanpas olla ihan väärässä tässä(kin) asiassa.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt en ole ihan varma, oliko juuri tuo Maire vai ihan joku muu, josta kertovan jutun luin. Joka tapauksessa kyse oli samanlaisesta pariskunnasta. Minusta jutusta kävi ilmi, että naisella oli pilke silmäkulmassa ja hän hyvin tiesi, mitä teki. Mainitsi vielä, että on hänen asiansa, keneen rahansa käyttää ja kenelle rahat jättää. Lapsiakaan ei tainnut rouvalla olla. Mies kai silloin on se hyväksikäytetty, tai sitten ei kumpikaan. Onhan nuo vähän outoja suhteita ja toivoisi vain, että kumpikin tietää mitä tekee, eikä kummankaan olisi olosuhteiden vuoksi pakko tehdä mitään, mitä ei haluaisi.

Jael kirjoitti...

Sattumalta näin nuo tarinat iltapäivälehtien nettisivuilla. En usko naisten olevan sinisilmäisiä, vaan tuossa on enemmänkin ehkä jonkinlainen kauppasopimus; sinä annat minä maksan, ehkä win-win tilanne molemmille, vaikka se kuulostaakin aina naurettavalta että isoäiti ottaa Gambiassa miehekseen hurjasti nuoremman miehen,mutta täytyy sanoa että näyttivät erittäin tyytyväisiltä;D
Kun tulin tänne, asuin ensin vuoden pohjoisen pikkukaupungissa, ja vuokrasin asunnon tosi kivalta mieheltä,jonka kanssa olemme edelleenkin yhteydessä.Hänellä oli Ukrainasta tuotu 20 vuotta nuorempi vaimo. Ei siinä ollut kyse mistään rakkaustarinasta, vaan mies sai hyvän taloudenhoitajan, ja nainen pääsi pois köyhyydestä:mies kustansi hänelle uudet hampaat, ajokortin ja vaikka mitä.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Anonyymi: Maire varmaankin. Hänhän totesi jutussa, että haluaa pitää hauskaa. Ehkä siinä kohtaa rupesin säälimään näitä miehiä. Todennäköisesti turhaan? Minun maailmaankuvaani ei vain kuulu, että ihmisten kustannuksella leikitellään tai pidetään hauskaa. Itselleni avioliitto on vakavampi asia. On reilumpaa, vaikka ei minun silmissäni paljon sen kunniaakkaampaa, ilmoittaa, että haluaa pitää hauskaa miesten kanssa ja ostaa siksi itselleen seksiä nuorten miesten kanssa. Toivon, että se tehdään sille kaupan toisellekin osapuolelle selväksi, sillä tällaisessa tilanteessahan hän on maksullinen mies eli miespuolinen huora? Mutta, että ilmoittaa sen olevan rakkautta tai puhuu avioliitosta tilanteessa, joka selvästi on seksikauppa, koen että ihmisiä johdetaan harhaan? Mutta kuten jo sanoin: näissä asioissa olen muinaisjäänne. Ja haluan ollakin:D.

Jael: Tuollaisia "työsuhteita" voin ymmärtää. Turkissa ne ovat arkipäivää. Ja monesti niistä saattaa jopa syntyä rakkaustarinoita. Avioliittoon kuuluu mielestäni uskollisuus. Lupaus kuulua toiselle. Tahtotila elää yhdessä, vaikka ei aina rakkaus niin riehuisikaan. Jostakin syystä nämä gampialaiset häät toivat vain huonon maun suuhun. En itse haluaisi ainakaan omaan liittooni rahallista ulottuvuutta.

Wilumiina kirjoitti...

Olimme mieheni kanssa juuri lomalla Gambiassa. Pareja näkyi paljon ja oli siellä erittäin tiedostettu asia.
Itseasiassa näistä naisista toinen on päivittänyt tietoja ko lehtiartikkeliin, on asunut maassa pidempään ennen avioliittoa ym...
Gambia oli köyhä mutta upea maa.

Matkatar kirjoitti...

En minäkään ymmärrä suuren suuria ikäeroja pariskunnilla mutta miksei 10-20v voikin toimia. Kyllä tuo Gambiajuttu kuulostaa aika hassulta ja varmasti siellä onkin seksiturismia olemassa niinkuin monessa muussakin maassa. Itse asiassa yksi tuttu meni naimisiin Gambialaisen nuoremman miehen kanssa, mutta vaikuttaa onnelliselta ja on tehnyt hyväntekeväisyyttäkin sinnepäin. No tarkemmin en asiaa tunne mutta toivottavasti toimii.
Ihme muuten ettei siellä ole meri jäässä. Taitaa olla taas aika leuto talvi?

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Wilumiiina: Jatkosarjani uusin osa: nyt rupesi harmittamaan Gambian vuoksi. Se varmaan haluaisi olla tunnettu jonkun muun kuin naisten seksiturismin maana? Kiva, että pääsitte näkemään maata sen itsensä vuoksi. Ei itse asiassa ole koskaan ajatellut koko maata matkailun kannalta, vaikka saattaisi tosiaan syytä ollakin. Ja kun ollaan pariskuntana matkassa, ei haittaa, vaikka olisi kyseessä vähän keskinäinen seksimatkakin:D.

Matkatar: Sukupolvi on varman se kaksikymmentä vuotta? Kymmenen vuotta ei minusta ole ikäero eikä mikään, paitsi silloin kun toinen on 10 ja toinen 20:D. Onnea ystävättärellesi. En siis ole tuomitsemassa kaikkia suomalaisgambialaisia avioliittoja. Mutta eikö ole sääli, että Marjan ja Mairen vuoksi tirskahdin tässä taas, kun kirjoitit, että hän tekee hyväntekeväisyyttä sinnepäin. Sellaiseksi on nyt tämän asian vuoksi ajatukseni Gambiaa kohtaa muodostuneet. Eikä se ole reilua Gambiaa, gambialaisia, eikä oikeita hyväntekijöitäkään kohtaan. Seksin ostamista en suostu pitämään hyväntekeväisyytenä missään tilanteessa.

Ja talvea ei meille ole tullutkaan. Kuten ei tullut kesää. Kotka on ikuinen loppusyksy tai alkukevät. Mutta kun on elänyt nyt monta kuukautta mustassa aukossa, osaa iloita parista pakkasasteesta ja valkeasta huurteesta maan pinnalla. Huomenna taas kävelen, jos kelit suinkin antaa myöden.