maanantai 8. tammikuuta 2018

ALKOI HAASTEELLISESTI

Työpaikan uusi vuosi alkoi haasteellisesti. Yksi työkavereista oli sitä mieltä, että tammikuussa kiinnitettäisiin huomiota työhyvinvointiin. Viikottain tämä reipas ihminen laittaa meille sähköpostilla haasteen, joka tulee viikon aikana suorittaa. Ja suorituksesta saa tietysti palkinnon. Seinällä on reippaus-taulukko, johon haasteen suorittamisesta saa tarran. Kuka sitä nyt ei tarraa haluaisi? (Lue: kuka kehtaisi olla se, jolla ei ole tarraa:D)?


Ensimmäisen viikon haaste oli ihan minun heiniäni. Viikon aikana tuli kehua joku työkaveri. Halusin kehua jokaisen, sillä jokainen heistä oli aidosti kehunsa ansainnut. Aika monta iltaa tuli siis näpyteltyä kehuja. Yksi on niin kaunis, aikaansaava ja fiksu. Toinen suora, lämmin ja idearikas. Kolmas todella aikaansaava, asioista selvää ottava ja hauska. Neljännessä ihastuttaa hänen puuhakkuutensa, optimistisuutensa ja avuliaisuutensa. Lopulta kerin kaikki 25 kehua kerälle, suljin ne villalangalla ja pistin purkkiin. Töissä sain sitten seurata miten ihania reaktioita sai aikaan pieni kehu. Hymyjä, kosteita silmänurkkia, lämpimiä halauksia ja iloisia ilmeitä.  Tuli mieleen, että pitäisiköhän meidän kehua lähellä oleviamme hieman useammin?

Viikon hellitteleväksi lopuksi menin itse iltavuoroon töihin ja purkissani oli iso kehu minulle. Olivat aamuvuorossa yhdessä kerännee kehut paperille ja sain maistaa omaa lääkettäni. Hyvältähän se tuntui, vaikka taisivat vähän liioitella. Työhyvinvointini lisääntyi kummasti. On ne sitten ihania nuo työkaverit.


Tämän viikon haaste olikin sitten aivan mukavuusalueeni ulkopuolelta. Viikon aikana tulisi tehdä 100 Burpeeta. Tänään on tehty ensimmäiset 20, sillä kamalaahan se olisi, jos reippaustaulukko kohdallani jäisi tyhjäksi:D. Onko teidän työpaikoilla yhtä haasteellista?


Muutoin tammikuu on lähtenyt käyntiin työläästi, mutta mukavasti. On saatu pitää kivoja vieraita. Lähetelty esikoinen taas opiskelujen pariin. Ilmoja on pidellyt siihen malliin, että kuvaamaan ei ole tarvinnut lähteä. (Nämä kuvat ovat joulukuulta ja jäivät kalenterissa käyttämättä.) Kaksi viimeistä päivää taas on ollut kauniita, mutta olen ollut valoisan ajan siellä työmaalla. Pistän siis kädet ristiin ja toivon huomiseksi kaunista pakkaspäivää vapaapäiväni kunniaksi. Jos niin hyvin käy, niin kuulette ja näette minusta jo huomenna. 

ps. Kuopus katseli äidin burpeiden tekemistä ja pisti tietysti paremmaksi. Meinasi tehdä 100 tunnissa. Tässä vaiheessa hänellä on niitä koossa jo 70. Ei ihan kevyttä hommaa, kokeilkaa vaikka itse. Tyylistä ja sen vapaudesta saa kiinni vaikka alla olevalta videolta. Tsemppiä!


12 kommenttia:

Petra kirjoitti...

Mä taidan ottaa ton burbee haasteen itsellenikin sillä tähän alkaneeseen vuoteen tarvitsisi repäisyä. Ihana tuo työpaikan haasteidea, tuo mukavaa henkeä porukkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Hyvää alkanutta vuotta!

Ensimmäinen osio työhyvinvointihaasteessa kuulosti mahtavalta. Kehuminen tekee ihmiselle niin hyvää. Ja niin kyllä nuo burpeetkin (onneksi laitoit videon. olis pitänyt muuten itse googlettaa, mistä on kyse), mutta apua! Kolay gelsin!

H-M

Satu kirjoitti...

Minä vähän ihmettelen, että eikö tuo terhakka ihminen olisi voinut valita vaikka kyykkyhaastetta, joka olisi sentään paljon helpommin lähestyttävä kuin burpeesit. Jos nyt siis oletetaan, että kaikki työpaikallasi eivät ole yhtä reippaita kuin haasteen aloittaja. Mulla ei nimittäin liikuntamotivaatio ainakaan yhtään kasvaisi, jos liikkuminen pitäisi aloittaa burpeeseilla. :-D

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Ota ihmeessä. Kyllä me selvitään. Eilsten hyppyjen jälkeen varvas on kipeä. Muu vaiva tulee ehkä viiveellä?

H-M:Mietin taas, että miksi en useammin anna hyvää palautetta läheisilleni? Tiedostanhan heidän ihanuutensa päivästä päivään. Kai se on meidän suomalaisten tyyppivika, että ei vaan saa suutaan auki? Minulle etenkin myös nämä burbeet tekee erittäin hyvää, vaikka ei yhtään hyvältä tunnukaan:D.

Satu: Tämä terhakka ihminen oli kyllä huomioinut vähemmän terhakatkin, eli rajoitteisille oli tarjolla burbeen helponnettu versio tai kaksi kertaa viikossa toteutettava kehonhoitojumppa. Yritin tarttua niihin, mutta terhakka oli sitä mieltä, että minulla ei ole mitään fyysistä syytä sille, että en voisin vaihtaa burbeet niihin. Hän on oikeassa. Minun esteeni liikuntaa kohtaan on ihan vain psyykkisiä tai henkisiä. Pystyn kyllä tekemään 100 burpeeta viikossa, jotta saan tarrani:).

Sammakko-mamman maailma kirjoitti...

Mua hymyilyttää täällä liki ääneen tää tarra osio :D
Loistava idea kyllä - vaikka toi burpee kuullostaa kovalle jutulle näin sohvaperunan näkövinkkelistä ... ;)

Carola Lehtonen kirjoitti...

Kehut ovat aina paikallaan ja ilahduttavat varmasti.Burbee?!? Tämä olisi varmaan pitänyt tietää, mutta lukiessani postaustasi olin ihan ulalla, että mikä:) Kertoo tietysti minusta jotakin...eli ei liiku, vaikka pitäisikin!

Allu kirjoitti...

Onneksi mulla on hyvä veruke jättää nuo burpeet tekemättä.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Sammakko-Mamma: Tarra-taulukko, onhan se tosi ammattimaista:). Ja kuule, minäkin olen sitä sohvaperunaosastoa. Mutta onnistuu ne burbeet näköjään niiltäkin.

Carola: En minäkään ollut koskaan kuullut. Reipas tiesi sen ja laittoi heti linkin, josta saatoimme katsoa mitä pitää tehdä.

Allu: No, kunhan siitä paranet, niin sitten.

Matkatar kirjoitti...

Hyi burpeet ovat kauheita!!! En muutenkaan tykkää tuollaisesta kauheasta rehkimisestä enkä pomppimisesta, minulle käy rennompi liikunta kuten painojen nosto tai lenkkeily (joo innostuisi vaan taas, huokaus...)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Jep. Tahmeaa on. Nyt kasassa 40, eli täytyy kiristää tahtia. Ja minähän en tykkää myöskään lenkkeilystä tai painojennostosta. Mutta kävelystä tykkään. Ja meinaan harrastaa nyt enenevästi sitä. Burbeet todennäköisesti jää ikuisesti, kunhan tästä viikosta selviän.

MatkaMartta kirjoitti...

EIii, ihana työkaveri ja työporukka sulla :) Tsemppiä haasteisiin!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

MatkaMartta: Ihan ovat parhaita laatuaan.