torstai 12. helmikuuta 2015

POSITIIVISIA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ

Takana on seitsemän kuukautta paluumuuttajattaren elämää. Siinä ajassa on jo ehtinyt tehdä jonkunasteisia johtopäätöksiä suomalaisesta elämänmenosta.  On siis tullut aika kertoa Suomen plussia ja miinuksia. Mutta kertoako ensin hyvät vai huonot uutiset, siinäpä pulma. Jos kerron ensin hyvät, unohtuuko ne siinä vaiheessa, kun kerron huonot? Toisaalta ei viitsisi aloittaa huonoillakaan, kun hyvät johtaa. Ollaan ehdottomasti plussan puolella!




1. LUONTO. Olin oikeassa kun sanoin, että Suomessa ei missään nimessä kannata asua keskustassa, vaan siellä missä luonto on ovesi takana. Lupaan, että en kyllästy ikinä joen rantoihin, mereen naapurissani, metsäpolkuihin, hiekkateihin ja puutalolähiöihin. Olen kiitollinen ikkunan takana vaihtuvasta maisemasta jokaisena vuodenaikana. Olen saanut katsoa kaikki hienot näytökset nimeltä kesä, syksy ja talvi. Odotan mielenkiinnolla myös sinua kevät. 

2. KOTI. Seitsemän kuukauden ajan olen joka päivä ihmetellyt sitä, että saan asua tässä talossa. Tunne kotiin tulosta tapahtui jo puolitoista vuotta sitten. Taloon tehtiin kuntotarkastusta ja lähdin lähi Siwaan ostamaan jotakin evästä. Pankkiin oli tarkoitus lähteä talokauppoja tekemään muutaman tunnin kuluttua ja paluu Istanbuliin oli edessä seuraavana päivänä. Näin ison päätöksen tekeminen niin nopealla aikataululla oli hurja asia. Kävelin Siwasta takaisinpäin ja tunne kotiin tulosta oli hyvin vahva. Seisoin pihalla kauppakassin kanssa ja tiesin kuuluvani juuri tähän. Se tunne on sama edelleen. Meillä on täällä hyvä, tässä kodissa asuu kiitollinen onni.



3. SUKULAISET. Istanbulia kiitän siitä, että meistä hitsautui perheenä tiivis porukka. Kun ei ollut sukulaisia johon tukeutua, tukeuduttiin toisiimme. Nyt olemme taas saaneet kokea sitä miten mukavaa on, kun suku on lähellä. Sunnuntailounaat. Mummola johon mennä yökylään. Isovanhemmat, tädit, enot, serkut ja muut läheiset arkielämässä. Helpottaa kummasti jo pelkkä tieto, että kaiken pyörittäminen ei ole minusta kiinni. Tukiverkko on jo viritetty. Jos ei kukaan putoakaan, siinä voi kölliä ihan vaan huvin vuoksi.




4. JÄRJESTYS. Suomessa on helppoa elää. Asiat järjestyvät ja toimivat sovitusti. Palkka tulee kuun viimeinen päivä, roska-astia tyhjenee joka toinen keskiviikko, öljymies on käynyt tilausta seuraavana päivänä ja neuvonnoista saa aina tarvitsemansa neuvon. Tämä maa toimii kuin junan vessa!

5. TURVALLISUUS. Onhan niitä sekopäitä täälläkin, mutta kyllä elo Suomessa on perin turvallista. Etenkin lasten eteen elämä on auennut huomattavasti Istanbulin elämää laajempana. Pyörällä pääsee ja kävellen. Kaikkialle saa mennä, aamulla, päivällä ja illalla. Jopa yöllä. Ei tarvitse varoittaa liikenteestä, harjoitella koulussa suojautumista maanjäristyksen sattuessa tai pitää oven vieressä maanjäristyskassia, pelätä esikoisen puolesta tämän ollessa itsekseen liikenteessä jne. Muista sammuttaa kynttilät ja älä pistä uunin peltiä liian aikaisin kiinni. Siinäkö se?

6. LYHYET MATKAT. Eläköön pikkukaupungit ja niiden olematon liikenne ja lyhyet välimatkat. Mikä onni on, kun työmatkan voi kulkea jalan tai pyörällä. Kun autolla pääsee jokapaikkaan keskimäärin viidessä minuutissa. Kotkassa ei ole IKINÄ ruuhkaa ja se on kuulkaa onnea se.





7. KOULULAITOS. Suotta ei ole suitsutettu maailmallakaan Suomen koululaitosta. Eläköön te taitavat ja asianne osaavat suomalaiset kansankynttilät! Nyt kun olen saanut useamman kuukauden seurata  lasten opintojen etenemistä alakoulussa, yläkoulussa ja lukiossa ei voi muuta kuin olla tyytyväinen. Turkin vuodet ovat jättäneet jälkeensä joitakin aukkoja opintiellä, mutta ne saadaan varmasti kurottua umpeen. Opettajilla on ammattitaidon lisäksi lähes poikkeuksetta vahva halu auttaa ja toimia oppilaiden parhaaksi ja kehittää työtään. Kiitosta meidän lapsilta on myös saanut kouluruoka:)! 

8. RUOKA. Minulta sen sijaan saa kiitosta suomalainen ruoka. Edelleen on ilo käydä ruokakaupassa valikoimien puolesta. Juustot, leikkeleet, rahkat, jogurtit, karkit, makkarat, ruisleivät, noin alkajaisiksi. Possun ilmestyminen takaisin ruokapöytään ei ole harmittanut myöskään. Esikoinen on lähdössä Istanbuliin ja toivon sikäläisestä ruokakaupasta kahta asiaa: pulbiberiä ja niitä tiettyjä lihaliemikuutioita. Sen pituinen se. 



9. KIRJASTO. Olisi luullut, että asun siellä. Totuus on, että en ole ehtinyt sinne kovinkaan usein. Kirjaston käyttöaste on huomattavasti luultua vähäisempi, mutta se ei muuta arvostustani kyseistä systeemiä kohtaan. Kotkan koulujen pihassa kiertää kirjastoauto. Joka kerta sen nähdessäni tulee mieleen muistot ja hyvä mieli. Kotkan kirjasto on ihana paikka. Kaikki lukemattomat tarinat valmiina edessäni. Ilmaiseksi.



10. OMA KIELI. OMA MIELI. Olet oppinut vieraan maan tavoille. Puhut sujuvasti maan kieltä. Viihdyt. Koet asiat omaksesi. Omistat hyviä paikallisia ystäviä. Totuus on kuitenkin se, että olet ulkomaalainen. Ei minusta tullut koskaan turkkilaista. Turkin kielestä ei tullut äidinkieltäni. Turkki oli/on minulle rakas, mutta se ei ole minun maani. Täällä puhutaan kieltä, jota ymmärrän ja jolla saan ilmaista itseäni ilman kielitaidon pystyttämiä rajoja. Tämä on minun maani ja kansani. Minulla on suomen kieli ja suomalainen mieli.

ps. Kuvituskuvat ovat tällä kertaa Kotkan Hovinsaarelta. 

12 kommenttia:

MatkaMartta kirjoitti...

Kuulostaa aika ihanilta asioilta nuo Suomi-asiatkin. Ruuhkat ja rahkanpuute ovat täällä arkipäivää, mutta minä olen muuten täällä samoissa mutta päinvastaisissa mietteissä. Pian on vuosi täynnä Istanbulissa asumista. Plussalle jää ehdottomasti Turkki myös.
Jännä tuo sun lihaliemikuutiokommentti. Minä taas kaipaan Suomesta erityisesti kasvis- ja kanaliemikuutioita :)

//aNNiKa kirjoitti...

Luonnosta ja ruuasta sekä kirjastosta olen samaa mieltä 5 kuukauden paluumuuttajattarena elämisen jälkeen. Omissa luonnoksissa on myös omat plussa- ja miinuslistat :)

Allu kirjoitti...

Kiva, että on löytynyt niin paljon positiivista. Tuon kolmoskohdan ymmärrän hyvin, meidän tuttavaperhe oli kauan Brasiliassa ja kyllä niiden perheen sisäinen suhde on jotain niin hienoa, just syntynyt siitä, että olivat niin paljon perheen kesken ja sukulaiset kaukana Saksassa.

Aili Mummo kirjoitti...

Hieno ja pitkä lista plussia on kunniaksi Suomelle! Ihanaa että olet tyytyväinen (pääasiassa). Jokaisessa maassa on myös omat miinuksensa, parhaimmissakin!

Ihanaa ja kaunista viikonloppua sinulle ja perheellesi, Paluumuuttajatar! ♥♥

Kirsi Cifci kirjoitti...

Kuten jossakin aiemmassa kommentissani olen sanonut, niin etäisyys antaa perspektiiviä ja oppii arvostamaan ihan kummasti taas niitä tuttuja asioita ihan toisella tavalla, joita arjessa helposti pitää itsestäänselvyyksinä.

Minäkin tykkään Istanbulista, vaikka inhoankin välillä sen tukahduttavaa kesähellettä, ja niitä ruuhkia;)

Kuten sanottua jokaisessa paikassa on niitä plussia ja miinuksia.Suomessa on monia loistavia juttuja ja sitten niitä vähemmän loistavia ja jos haluaa löytää vain negatiivisia asioita sekin onnistuu ja toki jollakulla voi olla vaaleanpunaiset lasitkin pääsään ja nähdä kaiken ihanan autuaana, vaikka eihän se niinkään ole.
Ystäviään ja sukulaisiaan oppii myös arvostamaan ihan toisella tavalla kun ei pystytäkkään näkemään jatkuvasti. Hyvää viikonloppua ja muistakaahan niitä ystäviänne!

Suomi uusin silmin kirjoitti...

Ja piste! Kylläoli hyviä asioita mainittu. Odotan myös niitä huonoja :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matka Martta: Viisas keskittyy kunkin maan hyviin puoliin ja viihtyy. Ja on aina plussan puolella:).

Annika: Hauska nähdä sinun listasi, kun saat valmiiksi.

Allu: Siitä sen näkee, että kaikilla asioilla on puolensa.

Aili: Niin on, ja onnellinen on se, joka keskittyy siihen hyvään.

Kirsi: Valitettavasti täällä Suomessa on mooonta valittajaa. Joka asia on hullusti. Olen aina sanonut, että olosuhteet ei tee ketään tyytyväiseksi tai tyytymättömäksi, vaan se miten niihin suhtautuu. Pään sisällä on vika, jos täytyy jatkuvasti keskittyä negatiiviseen ja toitottaa sitä ympärilleen. Pään sisästä lähtee myös kiitollisuus ja onni, jos haluaa nähdä sen hyvän minkä omistaa.

Suomi uusin silmin: Lista on mielessä, mutta kuvat puuttuu. Palataan siis asiaan.


Petra kirjoitti...

Hyva lista! Suomessa valitetaan valilla ihan turhasta ja mika kummallisinta, usein ihmiset valitttavat asioista, joilla pyritaan oikeasti auttamaan tai tukemaan. Se on varmaan merkki siita, etta valitettaavaa on oikeasti aika vahan.

Hurmioitunut kirjoitti...

Tätä listaa oli mukava lukea. Ja laittoi ajattelemaan ettei tekisi pahitteeksi muillekaan tehdä lista asioista, jotka ovat hyvin ja joista on elämässään kiitollinen. Hyvää ystävänpäivää! :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Petra: Kyllä, monelta jää hyvä huomaamatta ja keskitytään narisemiseen. Tämä onkin miinuslistallani:).

Hurmioitunut: Alapas listaamaan. Luulen, että monelle olisi hyväksi kirjoittaa positiivisuus-päiväkirjaa.

Cheri kirjoitti...

Taitaa olla niin, että joskus on käytävä kauempaa katsomassa, että näkee tarkemmin. Tekisi hyvää itsekullekin.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Cheri: Lyhyitä matkoja en ehkä osannut ennen arvostaa samalla tavalla kuin nyt Istanbulin ruuhkista selvittyäni:). Enkä toimimismahdollisuutta omalla kielelläni. Ja ilman Istanbulia meidänkin lapset varmaan narisisi kouluruoasta?