Esikoinen kysyi, että pidänkö enemmän kaupunkilomista vai tällaisesta. Vastasin aikailematta, että molemmista. On ihanaa nähdä uusia paikkoja, kävellä katuja ja kierrellä kauppoja, kahviloita ja museoita. Mutta tällainen loma on levoksi. Kun muu perhe katoaa rinteeseen, jään petiin. Ilman mitään suunnitelmia tai tavoitteita. Katson muutaman ohjelman, haen sängyn viereen lisää kahvia ja aamiaista. Luen. Eilen upposin Lina Heyderichin valheelliseen maailmaan (Terhi Rannelan Frau) ja tänään olen ollut Shafakin Istanbulissa arkkitehti Sinanin ja elefantin hoitaja Jahanin seurassa (Elif Shafakin Valkoinen elefantti). Esikoinenkin on pysytellyt mökillä kirjojen parissa, mutta hänen kirjansa ovat täynnä matemaattisia tehtäviä. Ne kirjoitukset, jos ette muistaneet.
Muun perheen saapuessa syömään, on noustava. Pojat linnottautuvat vuorostaan television ääreen, mies lähtee takaisin rinteeseen ja vie minut ja tytöt ladun päähän. Olen markkinoinnut tämän viiden kilsan lenkkinä, mutta jos totta puhutaan, niin taulussa lukee että matkaa Luppoon on 8,2 kilometriä. Keli on mitä parhain, joten eiköhän me siitä selvitä. Sukset jalkaan ja menoksi.
Edellisestä hiihtolenkistä on noin vuosi. Silloin sivakoitiin Tahkon maisemissa. Tämä talvi ei ole suosinut hiihtäjiä Kotkassa, sillä lumi on tullut ja mennyt nopeissa sykleissä. Kuopus määrää tahdin ja se on erittäin sopiva. Etenemme noin kilometrin kymmenessä minuutissa. Siinä vauhdissa äiti voi pitää rauhassa perää ja ottaa välillä kuvia.
Aurinko painuu mailleen. Ladun oikealla puolella aukeaa näköala tuntureille. Maasto on kesyä. On malitilliset nousut ja laskut. Suksi suhisee ja luistaa juuri sopivasti. Vaatettakin sattui päälle passelisti, ei ole kylmä eikä kuuma. Opasteita on matkan varrella ja koko ajan saadaan olla kartalla. Omaa mökkiämme vastapäätä, tien toisella puolella on Luppo, johon latu päättyy. Tunti ja 20 minuuttia olemme keränneet kokemusta nimeltä "hiihto Lapissa".
Ilta on jälleen kirkas ja taivaalla monen monta tähteä. Pistäydyn tuon tuosta pihalla revontulia bongaamassa. Saas nähdä, että onnistaako. Huomenna olisi aika ahtautua taas autoon ja suunnata auton nokka kohti etelää. Jos ei nähdä revontulia nyt, on pakko tulla takaisin joskus toiste.
