Loman loput päivät yritettiin käyttää lepoon ja kodin kunnostukseen. Pihalla olisi haravoitavaa riittänyt vaikka kuinka, mutta otettiin päältä vain enimmät. Tällä viikolla palasin sitten töihin. Paluu oli kyllä aika loiva, sillä jo tänään oli vapaapäivä. Eihän siinä muu auttanut, kun palata Viipuriin. Sain matkaseuraksi anoppini jolla on myös vuoden viisumi hallussaan. Mies oli käynyt hakemassa auton rekisteriotteeseen minunkin nimeni joten nyt pääsin minäkin sitten autoa rajalle tullaamaan ja sen jälkeen Venäjälle ajelemaan.
Heitin aamulla miehen ja lapset kouluun, hain anopin kotoaan ja klo. 9:00 olimme jo rajalla. Ylitykseen meni vajaa tunti. Viipuriin saavuttiin ennen yhtätoista. Kun miehen kanssa silloin päästiin ylittämään tuota kaupunkiin vievää siltaa, oli ilta jo pitkällä. Olisin halunnut käydä tuossa rannalla kuvaamassa, mutta se ei onnistunut silloin. Tänään onnistui. Harmaa keli ei nyt antanut ihan parasta kuvaa, mutta olimme iloisia, että ei satanut.
Olin Suomessa kerännyt eri tavaroiden hintoja ja ruvettiin sitten tekemään vertailua Viipurin päässä. Ensin käytiin katsomassa yksi vaateostari, jossa yllättäen päädyttiinkin pikku Ikeaan. Sain sitten hamstrattua Ikea-kynttilöitä ja ostettua vähän jo joulupaperia. Hinnat olivat varmaankin aika lähellä Suomen hintoja. Kengät olivat näppituntumalla tämän kauppakeskuksen kaupoissa hieman Suomen hintoja edullisempia. Vaatteet ainakin näissä kaupoissa minusta aika Suomen tasoa.
Niin kauniita taloja. Ja paljon vielä kunnostettavaa.
Kauppahalliinkin kerettiin. Tarjolla lähinnä vaatetta, karkkia ja kristallia. Sekä näitä huopikkaita.
Ruokakaupoissa edullisia tuotteita löytyi lähinnä HEVI-osastolta. Ostettiinkin monta kassillista vihanneksia ja hedelmiä. Minä olen etenkin iloinen edullisemmista munakoisoista. Anoppi taas vannoi edullisen kaalin nimiin:). Lapset tykkäsivät pikku banaaneista ja mies oli tyytyväinen mango-tuliaisista. Muuta edullista oli ainakin tee, virvoitusjuomat, alkoholi (jota ei yhden päivän reissulta saa tuoda), hygieniatarvikkeet jne. Löysin myös edullisesti lahjakasseja, joita ostin jo joulun varalle. Pesuaineet olivat vaihtelevasti edullisempia tai kalliimpia, joten päädyin ostamaan pyykinpesuainetta, mutta tiskikonetabletit kannattaa edelleen ostaa Prismasta. Apteekista ostettiin halpoja särkylääkkeitä jo edellisellä kerralla. Perhe on vähän epäileväinen niiden toimivuuden suhteen? Onko muilla kokemuksia? Tai vinkkejä edullisista asioista Venäjällä?
Shoppailujen välillä käytiin syömässä Pyöreässä tornissa. Matkaoppaassa väitettiin sitä kalliiksi, mutta ei meille tullut mitenkään riistetty olo. Minä söin erittäin hyvän ja runsaan kanasalaatin ja anoppi lounas-menun keittoineen ja pääruokineen. Lisäksi kuplavettä ja kahvit. Lasku sellainen 19€. Varmasti halvemmallakin olisi ruokaa löytynyt, mutta uskon, että myös kalliimmalla. Oli myös mukava nähdä torni sisältäpäin, joten olimme molemmat sitä mieltä, että siellä kannatti käydä.
Lounaan jälkeen aurinkokin ilmestyi ja palattiin puistoa pitkin autolle. Oli Viipurin kissat ja tuo yllä oleva kivan näköinen ravintola, joka täytyy joskus käydä testaamassa. Miehelle tässä jo olenkin heitellyt ilmaan yövierailua Viipurissa kuun lopulla. Vielä kun on aika monta katua kävelemättä ja kahvilaan istumatta.
Takaisin tullessa tankattiin tietysti auto ja tämä bensa onkin se ehdottomasti kannattavin ostos Venäjältä. Ylitettiin raja hetkessä. Toiseen suuntaan tulijat eivät olleet yhtä onnekkaita, sillä jonot olivat niin päin erittäin pitkät. Kotimatkalla pysähdyttiin vielä Haminassa kalakaupoilla.
Matkaa meiltä Viipuriin tulee saman verran kuin meiltä Helsinkiin, eli 120 km. Tiet ovat koko matkan ajan erinomaiset. Rajan vetävyydestä ei voi tietää, joten matka saattaa pitkittyä merkittävästi, jos raja ei vedä. Kannattaa siis jo tämän kokemuksen perusteella varautua rajaan jollakin kivalla tekemisellä. Kassiin siis kutimet tai kirja? Hyvät eväät eivät myöskään asiaa pahenna.
Miten iloinen olenkaan, kun minulla on tuo viisumi! Viipuri saattaa tulla vuoden aikana tosi tutuksi?
10 kommenttia:
Oi, ota mut ensi kerralla mukaan, vanhempani ovat Viipurista kotoisin.
Allu: Oikein mielelläni, tervetuloa! Joko mennään ensi viikolla?
On se vaan hienoa, kun voi tuosta vain lähteä käymään Viipurissa! Vähän toista kuin esimerkiksi päiväretki Helsinkiin. :-D On kiva olla lukijana matkassa mukana!
Satu: Niin ja miten yhden viisumin myötä yhtä-äkkiä aukesi itseasiassa moni muukin mahdollisuus. Junailtaisiinko Moskovaan? Tai astuttaisiinko Siperian junaan? Nyt päästään ehkä Valamoon tai Sortavalaan. Ja kannattaa aina lähteä kun voi, koska mitä useammin käy, sitä järkevämmäksi tuli viisumin hankinta:).
Katon nimikyltti kertoo, että tuo mainitsemasi hauskannäköinen ravintola on Espilä, aikoinaan suomalaisen Viipurin suosituimpia. Tämä nykyinen versio avattiin jokunen vuosi sitten samalle paikalle. Rakennus on uusi, mutta jotain samaa "henkeä" siinä vanhan Espilän kanssa ehkä on. Vanhan olen nähnyt vain kuvissa, uudessakaan en ole käynyt.
Airi: Siinä lukikin ihan suomeksi, että ravintola. Sisällä en tällä kertaa käynyt. Sekin on kiva, että ravintoloissa on useimmiten ruokalistat suomeksi.
Niin kivaa päästä näille Venäjän matkoille mukanasi! Olen käynyt paljon Viipurissakin aikoinaan, kun koko perheellä oli viisumit sinne äidin työn takia. Mammani on syntynyt ja kasvanut Viipurissa, ja kävimme monesti hänen vanhaa kotitaloa ja nuoruuden katuja etsimässä. Tästä on paljon aikaa, mutta silloin siellä olivat edullisia erilaiset taidetarvikkeet, eli kunnon värit ja siveltimet, joskus pienistä kioskeista teki hyviä kosmetiikkalöytöjä. Viipurissa oli silloin ihana teatterikahvila, jossa monesti käytiin mutta lieneekö enää?
Petra: Jos sinulla on antaa teatterikahvilan tiedot, eli osoite, käyn joskus katsomassa. Meikkejä olen ajatellut, että pitäisi katsoa. Niitä ei myydä marketeissa, eli pitäisi löytää joku pieni putiikki. Mies on aikoinaan ostanut Venäjältä taiteilijatarvikkeita, eli niitäkin varmasti tulee vielä etsittyä. Koko ajan tekisi mieli mennä. Ja kesäksi haaveilen junmatkasta Venäjälllä.
Kymmenkunta vuotta sitten koko meidän perheen liinavaatevaranto tuli Viipurista. Pakkakaupalla pellavaa kulki rajan yli Lappeenrantaan, josssa äiti sitten surautteli lakanat ja tyynyliinat. Koboltinsiniset teekupit, tsaikkalasit ja pellavaiset, reikäommelkoristeiset lautasliinani ovat myös sieltä kotoisin.
Tulipas nostalginen olo näitä muistellessa. Nykyään asun muilla mailla, mutta samat lautasliinat, teekupit ja tyynyliinat ovat edelleen ahkerassa käytössä.
Hanna: Pellavaa olisi tosiaan ollut tarjolla ja pellavalakanoita. Ehkä tarkastelen niitä joskus vielä tarkemmin. Nyt on menossa kitukuukaudet ja ostetaan vain se mikä on pakko. Teekuppeihin en törmännyt. Tosin vielä on monta katua kävelemättä ja paikkaa näkemättä.
Lähetä kommentti