keskiviikko 25. lokakuuta 2017

VISIO MINULLA ON

Esikoinen on vilautellut ilmoille ajatusta, että hän tulisi kotiin koko joulukuuksi. Voi olla, että hänestä olisi oikein kiva, jos yläkerran huoneen remontti olisi siihen mennessä valmis. Se tarkoittaisi noin viittä työteliästä viikkoa. Tähän asti remontin tahti on ollut melko hidas, joten pitäisi kai ryhtyä tempaisemaan hieman nopeammin. Visio minulla on kyllä huoneesta aivan valmis. Olen miettinyt jo sängyn, puukorit, tapetit ja kaiken muun oleellisen. Vain tapetinpoisto on tekemättä. Ja lattian maalaus. Muurin sisässä olevien risojen peltien korjaus. Muurin ehostus. Hellan edustan laatoitus. Ja ne hellan rikki olevat kaakelit....

Sunnuntaina ajaessamme kohti Tamperetta, päätin yhdistää matkan varrelle visiitin Metsänkylän navettaan, josta kuvittelin löytäväni viimeksi mainittuja. Minulla oli mallikaakeli kassissa ja toiveikas mieli. Johan nyt varmaan löytäisin juuri oikean kokoiset kaakelit rikki menneiden tilalle. No, en löytänyt. Metsänkylän navetassa ei ollut puuhellan kaakeleita ollenkaan, mutta muuten se oli niin viehättävä paikka, että haluan ehdottomasti mennä sinne joskus uudelleen ajan kanssa. 





Ensin tutustuimme alpakoihin, joilla ei ollut ollenkaan pöllömmät laidunmaat. Näimme myös vilaukselta aasit, jotka olivat piiloutuneet pois lähtiessämme ja kuopus (sekä te) jäi(tte) ilman kuvaa aaseista. Seuraavaksi tein pikakierroksen navetan rakennustarvikemyymälässä, josta en siis löytänyt etsimääni. Sen sijaan näin, että moni muu varmastikin löytää.





Uunin luukkuja olisi ollut, mutta nehän meillä jo on.
Emme myöskään tarvitse ovea, vaikka ovemmekin kyllä kaipaisivat ehostusta. Sitten joskus.



Alpakkalankaa en ostanut. Olisin kyllä voinut.


Kahville meinasimme mennä, mutta muutimme mielemme ja jatkoimme matkaa. Ihastelimme navetan ympäristöä ja mietimme, että miten ihmeessä näin ihana paikka on auki vain sunnuntaisin ja silloinkin vain muutaman tunnin. Tähän taitaa liittyä jotakin, jota emme vielä tajunneet? Otamme siis joskus selvää ja palaamme paremmalla ajalla. 



Seuraavalla kerralla käyn ainakin Kahvila Leivintuvassa.



En ole ehtinyt vielä jatkaa tapetin poistoa, sillä töihin paluu haittaa remonttia. En myöskään tiedä mitä teemme rikkinäisille kaakeleille. Mies sen sijaan kääri hihat ja rupesi rikkomaan muuria. Pellit löytyi ja löytyi myös iso ampiaispesä, jonka asukkaat olivat onneksi hylänneet. Nyt tohtori on siivonnut myös muurissa olevat ilmastointikanavat ja ottanut selvää, että mistä saamme uudet pellit. Hellamusta on valmiina, joten kunhan muurit on taas kunnossa, kaunistan sen päällisen. Marraskuulle on siis tiedossa monenlaista puuhaa. Jaksaa, jaksaa, jos pystyy remontin maksaa, maksaa?

9 kommenttia:

Hurmioitunut kirjoitti...

No on kyllä komeat laidunmaat sielläkin! Alpakoita en olekaan koskaan tainnut nähdä livenä.

Jael kirjoitti...

Onpas mukavan näköinen paikka:) Alpakoihin tutustuin ensin täällä, erämaassa olevass alpakkafarmissa, ja sitten eteläisessä Amerikassa siellä asuttuani. Perusta ostin pari alpakkahuiviakin, tosin niille ei täällä keskisessä Israelissa ole paljon käyttöä lämmittävät niin hyvin;D
Hyvä kun tohtori on niin kätevä käsistään, ja onhan tohtorinnakin sellainen:)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Henna: Kyllä kelpaa alpakan käyskennellä ja pureskella heinää. Me tapasimme alpakan Tahkolla ja se oli kyllä kerrasta söpö.

Jael: Kyllä vain, oikea idylli. Alpakkalanka olisi ollut kokeilemisen arvoista, mutta jäi nyt sinne. Kai jokainen on kätevä, kun tekee ja oppii. Me ollaan näissä remppa-asioissa usein ihan uuden edessä, mutta jostakin se ratkaisu aina löytyy.

Satu kirjoitti...

Se on jo paljon, että on visio valmiina. :-) Uskon, että toteutuskin luonnistuu melkein itsestään, kun on selvät sävelet. Minulla se tuppaa olemaan niin, että ruvetaan tekemään ilman että on tarkkaa kuvaa siitä, mihin asian tulisi johtaa. :-D

Petra kirjoitti...

Onpa kiva paikka tuo navetan myymälä. Onnea remonttiin, olen surkea aloittamaan mitään projektia kodin suhteen vaikka pitäisi....

Cheri kirjoitti...

Metsäkylän navetta on viehko paikka eläimineen ja vohvelikavilan ajattelukin saa veden kielelle. Ihmettelin aikoinaan aukioloaikojen niukkuutta omistajille ja vastauksena oli, että koska alueella asutaan, ei haluta liian vilkasta kokoaikaista liikennettä häiritsemään asukkaita. Varmaan kyse on myös resursseista. Tsemppiä remonttiin, nyt on hyvä motiivikin.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Satu: Visio on vain niin paljon helpompi nähdä, kun toteuttaa. Hitsi. Oikein yököttää koko ajatus tapetin irrottelusta, ja koskaan ei ole oikein sopivaa hetkeä aloittaa. On niin paljon huonekalujakin edessä. Ihme jos on joulukuussa valmista...

Petra: Meillä oli silloin kesällä 2014 sellainen rykäisy kodin suhteen, että meni remppahaaveet pitkäksi aikaa. Vessaremontti ei yhtään helpottanut asiaa. En siis innosta kiljuen ryhdy remontoimaan, mutta valmiin lopputuloksen haluan ja tietysti mahdollisimman pian vielä. Nyt kun keksis, että miten pääsisi taas alkuun?

Cheri: Vohvelikahvila jäi nyt kokeilematta, parempi onni ensi kerralla. Mikäs siinä, jos kolmen tunnin aukiololla tienataan tarpeeksi. Tuskin se nyt kuitenkaan on bisneksen koko tulonlähde? Eli oletan tilalla tapahtuvan jotakin tuottavaa muinakin päivinä?

Matkatar kirjoitti...

Tuo on kyllä mielettömän mielenkiintoinen ja hieno paikka, olen kuullut siitä aiemminkin. Olisi kiva joskus päästä tutkimaan sitä, -mieluummin lämpimänä kesäpäivänä. Alpakatkin on jotenkin niin hellyyttäviä otuksia :D

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Kesäpäivä ei kuulosta pahalle hetkelle vierailla kyseisessä paikassa:). Alpakat on kyllä sympaattisen oloisia otuksia.