torstai 12. lokakuuta 2017

LOHDUTTAVA ARKI

Miten lohduttava onkaan arki. Se toitottaa elämän jatkuvuutta. Vaikka omainen on kuollut tai toinen tullut tohtoriksi, ei elämä pysähdy. Maanantaita seuraa tiistai. Täytyy käydä töissä. Pyykkikori täyttyy. Rappusiin kulkeutuu hiekkaa. Jääkaappi on päässyt tyhjentymään ja lapsilla on nälkä. Ulkona pitäisi haravoida ja kuka se keksikään ruveta taas tapetteja repimään?

Kotkassa on satanut pari viikkoa tauotta. Hyvä syy olla menemättä pihatöihin. Väitöksen jälkeinen arki on ollut silti selvästi puuhakas. Tohtorilla on huomattavasti enemmän vapaa-aikaa. Hän nyt testailee, että mihin kaikkeen sitä voisikaan käyttää. Minulla on monta ajatusta ja projektia mielessä, mutta omat tunnit eivät valitettavasti ole samassa määrin lisääntyneet. Aamuvuoron jälkeen kerkeää kuitenkin tuskastua vaikka tunnin tapetti-projektissa, auttaa mainosten jakajaa, kutoa sukkaa, keittää riisipuuroa tai istahtaa saunan lauteille.





Kun taas osuu kohdalle se viikon ainokainen vapaapäivä keskelle arkea, kuten tänään onnekkaasti kävi, ehtii sitä tehdä vaikka mitä. Aamukahvia siis kitusiin ja sivelemään tapetinpoistoainetta jälleen kerran seinään. Se on muuten aivan turha aine. Tapettia on kaksi kerrosta ja se irtoaa edelleen pääosin postimerkin kokoisina palasina. Vaihtoehdot näyttää siis olevan nämä: irrotat kuivaa tapettia pieninä paloina tai irrotat liisteristä märkää tapettia pieninä paloina. Vihaan tapetin poistamista! Aineen vaikuttamista toivoessani ja odottaessani kävin sumukävelyllä. 




Päivän asu: Pyjaman housut, pitkä villatakki, sadetakki ja kumisaappaat:D.







Nyt on haravoitu autotallin ympärys, revitty hetki tapettia ja kirjoitettu blogia. Seuraavaksi siirryn siivomaan huushollia ja laittamaan perheelle ruokaa. Illalla taidan lähteä metsästämään tapetinpoistokonetta. Ellei kymmeniä vapaaehtoisia ilmesty pian oven taakseni arkeaan juhlistamaan tapetinpoisto-intoa uhkuen? 

8 kommenttia:

Jael kirjoitti...

Onneksi arki pitää ajatukset muualla, En ole koskaan poistanut tapettia, mitä tulee tilalle, uutta tapettia vai maalikerros?
Teillä onkin satanut hurjan paljon,osa siitä olisi voinut tulla tänne,täällä tuli jonkun verran ensimmäistä sadetta alkuviikolla,mutta se sitten siinä,eikä seuraavasta tietoa.

Mukavaa loppuviikkoa sinulle.

kyllikki kirjoitti...

Eikö riitä kun kunnolla vedellä sen tapetin kastelee?

Allu kirjoitti...

Hieno tuo vihreä tolppa sumussa.

Matkatar kirjoitti...

Juu reilulla vedellä se tapetti lähtee parhaiten jos on lähteäkseen. Ja jos ei vaan millään lähde, ei kannata repiäkään. Kittiä vaan kolosiin, ja uutta tapettia päälle :D
Minä tykkään tapetinpoistosta ja nyt olen kade miehelle kun kertoi että hänellä on huomenna luvassa tapetinpoistoa. Se on jotenkin rentouttavaa...ehkä olen vähän kiero tyyppi :D

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: Et ole jäänyt mistään mukavasta paitsi:D. Uusi tapetti tulee tilalle. Oltiin niin laiskoja silloin reilu kolme vuotta sitten, että pistettiin tapetti vanhan päälle. VIRHE! Oli muutenkin elämäni eka tapetointi ja jälki sen mukaista. Joten uusi tapetti on paikallaan tähän ja kakkosen huoneeseen. Mutta tämä nyt ja kakkosen huone sitten, kun lähtee vuorostaan opiskelemaan.

Kyllikki: Ei auta ei. Märkä tai kuiva, ihan yhtä vaikeaa tuntuu olevan. Välistä lähtee isojakin paloja, mutta sitten taas pitää nysvätä. Ja lähtee mokoma vielä kerroksittain, eli ei edes yksi tapetti, vaan tapetin päällikerros jne. Inhottava inhottava tapetti.

Allu: Kaunista oli.

Matkatar: Niinhän sitä voisi toivoa. Nauratti ihan nuo netin tapetin irrotus videot. Että vettä ja sitten lähtee koko vuota kerrallaan. Hah, sanon minä. Tänne saisit tulla rentoutumaan, kun ei olisi niin paljon matkaa välissä. Josko minäkin pääsisin tuohon ajatukseen vielä kiinni. Tähän asti hommasta on ollut kyllä rentous kaukana.

Airi kirjoitti...


Upeat sumukuvat! Te olette kyllä puuhakas ja aikaansaava perhe - hus vain vanhoille tapeteille edelleen!

Mari Jalava kirjoitti...

Kaikkien netin täyttävien blogien joukossa tästä sinun blogistasi on tullut suosikki. Osaat niin hienosti pukea tunteet sanoiksi - ja kuviksi. Vaatii rohkeutta kirjoittaa tuntemuksistaan noinkin vaikeista asioista, joita olet viime vuosina kokenut, toisaalta osaat myös kauniisti kirjoittaa iloisista asioista ja eniten nautin matkakertomuksistasi. Kiitos, että kirjoitat ja hyvää arkea sinnekin.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Airi: Kyllä me saadaan aikasiksi, kun saadaan aloitettua aikaansaaminen. AIka usein sitä kyllä ei jaksa, ja tuhlaa elämäänsä netissä surffailuun ja huonoihin televisio-ohjelmiin.

Mari Jalava: No voi kiitos sinulle. Ihan punastuin. Jos minusta olisi kiinni (tai ennemminkin tilimme saldosta), niin tässä blogissa olisi huimasti enemmän matkakertomuksia, sillä minä pidän ehkä eniten niiden kirjoittamisesta. Matkalla kun on jatkuvasti uutta ihmeteltävää ja ajatukset vyöryää runsaampana, kun tässä saman äärellä. Toisaalta, ehkä juuri siksi arjen kuvaaminen on enemmän taitoa vaativaa?