maanantai 17. huhtikuuta 2017

SE VIHREÄMPI AIDAN PUOLI

Siitä alkaa olla noin 17-vuotta kun tavattiin. Oltiin nuoria pareja, molemmat parit pienen tytön vanhempia. Saunan lauteilla me äidit istuttiin isojen vatsojemme kanssa. Pojat syntyivät kymmenen päivän välein tapaamistamme seuraavana heinäkuuna. Olimme jo silloin suuntaamassa Istanbuliin ja kun löydettiin näin kivoja kaukokaipuusta kärsiviä ihmisiä, vinkattiin, että mitä jos hekin tulisivat sinne. Ihmeellistä, eikö vain, että tulivatkin. Oltiin yli viisi vuotta toisillemme mitä sopivin vertaisryhmä. Lapsia syntyi molempiin perheisiin vielä kaksi lisää, kavereiksi toinen toisilleen. Reissattiin koko huutosakilla Mustan- ja Egeanmeren rannikot. Valvottiin yhdessä uudenvuodenyöt. Jaettiin niin vanhemmuuden kuin ulkosuomalaisuudenkin ilot. Kunnes palasivat Suomeen ja me seurasimme sitten vuosia myöhemmin perässä. 

Kummius on ollut yksi yhdistävä side. Monta muutakin sidettä on vuosien varrella tullut yhdistäjäksi. Kun on tavattu, on jatkettu siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Yhdessäolo on ollut aina mutkatonta. Uuttavuotta ei enää ehkä jaksettaisiin valvoa, joten on vietetty yhdessä nyt pääsiäiset. Kukkojen munimisperinne taitaa katketa siihen, kun vanhemmat ei enää jaksa valvoa niin pitkään, että ehtisivät piilottaa ne munat? Tänä vuonna ratkaistiin asia häätämällä nuoriso piilottelun ajaksi yläkertaan. Aamulla tosin ymmärrettiin, että kukkohan ehtisi munia aamullakin moneen kertaan, sillä nuorisomme ei ole aikainen lintu-tyyppiä, enää.


Ystäväperheen nuorin on meidän kummipoika. Meidän kolmonen heidän.





Tänä pääsiäisenä huomattiin uusi ja yllättävä yhdistävä tekijä minun ja perheen rouvan kesken. Nimittäin taito luoda uusia sananlaskuja. Joko yhdistelemällä kahta vanhaa tai muistamattomuudesta mukaillen olemassaolevia. Ystäväperheessä oli rouvan taitavuus kuulema tällä saralla huomattu jo aiemmin, mutta minussa tämä kyky nousi nyt esiin tänä viikonloppuna. Mitäs sitä aina niitä vanhoja käyttämään, kun voi keksiä pussillisen uusia, eikö?

Kaikki sai alkunsa ruokapöydässä, kun ajattelin sanoa, että jos nuorison mielestä ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella, eli juomatarjoilu houkuttelevampaa aikuisten pöydässä, ovat tervetulleet ottamaan sieltä. Sanoin kuitenkin, että jos aita on vihreämpää toisella puolella, niin… Niin mitä? Syy on naapurissa? Eipähän tarvitse itse sitä katsella? Home on onneksi pois omalta puolelta? Ja kas, tästä lähti urani uutena sananlaskujen keksijänä nousuun. Suu säkkiä myöten kääntyi syy säkkiä myöten. Mikä syy, sen voi kukin itse keksiä. Seuraavaksi kehaisin miestäni, sitä kuinka hän ei osaa tehdä mitään puolikätisesti. Ei siis vasemmalla kädellä, koska oikeastihan se on tyhmä sananlasku niille, jotka ovat vasenkätisiä. Ei, minun mieheni tekee työt koko kädellä, useimmiten molemmilla käsillä. Ja naapurin vanha herra se vasta on kätevä, kun tekee kaiken ilman toista kättä. 





Sananlaskujen luomisen ohella ehdittiin kokoontua yhteiseen ruokapöytään useampaankin kertaan. Kummitädillä oli vähän paineita, sillä kummipoika oli etukäteen muistellut, kuinka meiltä saa hyvää ruokaa ja sen eteen on aina panostettu. Lisäksi oli poika muistellut, että me ollaan mukavia. Minä siis koetin parhaani keittiössä ja mies oli se mukava. Käytiin myös kävelyllä. Minulla on tapana joka kerta yrittää esitellä joku kaunis puoli Kotkasta. Toistaiseksi näitä kauniita lenkkipolkuja on vielä riittänyt. Tällä kertaa käveltiin lähirantoja ja Santalahden luontopolku. Virkisti, taas kerran. Kiitos kun olette olemassa<3.

Viikonlopun teemat yhdistäen kokosin tähän loppuun muutamia sananlaskuja ystävyydestä. Omia en pistellyt väliin, olkaa huoleti:).

Aita on hyvä ystävienkin välillä. (Suomalainen sananlasku)
Aterioi ystäväsi kanssa, mutta älä tee hänen kanssaan kauppaa. (Arabialainen sananlasku)
Ei ole olemassa parempaa peiliä kuin vanha ystävä. (Espanjalainen sananlasku)
Ei ystävyys siihen pääty, että minä pidän puoleni ja sinä pidät puolesi. (Afrikkalainen sananlasku)
Erotat ystävän vihollisesta vasta sitten kun jää murtuu. (Inuiittien sananlasku)
Helpompi on vierailla ystävien luona kuin elää heidän kanssaan. (Kiinalainen sananlasku)
Joka etsii virheetöntä ystävää, jää ystävättä. (Venäläinen sananlasku)
Kupillinen kahvia voi olla alku elinikäiselle ystävyydelle. (Turkkilainen sananlasku)
Kyllä rahalla ruokaa saa, oluella ystäviä. (Saksalainen sananlasku)
Parhaista ystävistä pääset selville, jos podet pitkään reumatismia. (Jamaikalainen sananlasku)
Kun heiluva hammas ja horjuva jalka on ystävä, joka hädässä pettää. (Raamatun sananlasku)
Paljon ystäviä- vähän ystävyyttä, tosi ystävä on enemmän kuin veli. (Raamatun sananlasku)

13 kommenttia:

Cheri kirjoitti...

Ystävyys on tärkeimpiä asioita elämässä.

Carola Lehtonen kirjoitti...

Ystävät ovat mielestäni ehdottomasti yksi elämän tärkeimmistä asioista ja olen itse kirjoittanut ystävänpäivänä blogissani heidän merkityksestään elämääni.Olen ystävistäni äärettömän kiitollinen.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Cheri: Ja yksinäisyys yksi tappavimmista taudeista. Vaikka tässä elämänvaiheessa, jossa on ihmisiä ympärillä jatkuvasti ja aika usein kokee pakottavaa tarvetta olla edes joskus yksin, sitä ei aina huomaa.

Carola: Meille koskaan ei ole ollut tärkeää se määrä, vaan laatu. Onneksi elämä on tarjonnut erilaisia mukavia ihmisiä ympärille. Toisten kanssa on saatu kulkea yhdessä pidempään ja toisten lyhyempään. Tänä viikonloppuna saimme kohdata monta ystävää. Nämä viipyivät pari yötä, lauantaina kävi kaksi ihanaa lyhyemmällä kaavalla ja loppuviikonloppu nautittiin sukulaisista, jotka ovat myös ystävistä parhaimpia.

Pepi kirjoitti...

Sananlaskut on yleensä hyvin osuvia -ja kaikkein parhaita on kyllä ne vähän sinnepäin lipsautetut 😄

Paivike kirjoitti...

Kiitos, että saimme myös nauttia hetken panostuksestanne!

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Pepi: Turkkihan on oikea sananlaskujen luvattu maa. Tykkäsin niistä. Ja olen aina viljellyt sananlaskuja Suomessakin, nyt ne vain jostakin syystä tuntui kääntyvän aina jotenkin hullusti.

Paivike: Kiitos kun tulitte. Huippua. Ja tervetuloa juhliin sitten 3.6! Laitamme viestiä vielä, kunhan keritään.

Jael kirjoitti...

Hyviä sananlaskuja ystävyydestä. Mitä tekisimmekään ilman ystäviä..ja teillä on ollut niin paljon yhteistä ystäväperheen kanssa:)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Jael: On ollut monenlaista näissä yhteisissä vuosissa. Ja ne hyvät ystävät tunnistaa siitä, että ystävyyttä ei tarvitse kannatella vaan se kantaa.

Matkatar kirjoitti...

Hienoa että teillä on noin pitkäaikainen ystäväperhe joka on kokenut paljon samoja asioita! Ystävät ovat lähiperheen jälkeen tärkeimpiä maailmassa :)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Katsoin juuri eilen Yle Areenalta dokumentin yksinäisyydestä. Tunnistin itseni riskiryhmästä. Hassua kyllä. Me olemme kovin perhekeskeisiä. Meillä on paljon ystäviä, mutta olemme vapaalla 95% perheen kesken. Tapaamme ystäviämme oikeastaan vain ja ainoastaan perheenä. Siinä dokumentissa oli monta yksinäistä juuri tästä syystä. Kun puoliso kuoli ja lapset olivat perustaneet oman perheen, jäljelle jäi yksinäinen ihminen, jolla ei ollutkaan sellaisia omia ystäviä joiden kanssa olisi totuttu arjessa näkemään. Mietin, että pitäisikö asialle nyt tehdä jotain? Ja sitten totesin, että a) onhan minulla tämä perhe, joka tarvitsee aikani nyt ja b) elämme nyt niitä ruuhkavuosia, jolloin aikaa vain on niin mahdottoman vähän, että tässä vaiheessa taidetaan jatkaa entiseen malliin, mutta asiaa kannattaa kyllä pitää mielessä ja tiedostaa.

Tessa kirjoitti...

Moikka moi! Tulin katsomaan, mitä sinulta täältä löytyy ja löytyihän paljon kivaa. Ensinnäkin kiva lukea Kotkasta, äitini ja suku siltä puolelta on Kotkasta ja tutuksi on lapsena tulleet myös Tiutinen ja Karhula. Tervetuloa näin myöhässä takaisin Suomeen. Tekstit ovat mielenkiintoisia, täynnä hyvä ajatuksia ja miellyttävästi kirjoitettu. Kiitos, kun ilmoitit itsestäsi. Mitä keksittyihin sananlaskuihin tulee, olen kaverin kanssa kova keksimään muunneltuja sananlaskuja varsinkin väsyneenä jonkin ruumiillisen ponnistuksen yhteydessä.

Johanna - Omamaamansikka blogi kirjoitti...

Ystävät ovat kyllä kultaakin kalliimpia. Itse olen kokenut myös hupaisia hetkiä, kun ovat sananlaskut muuttaneet muotoaan. Usein jään miettimään myös suomenkielisiä sanoja, esimerkiksi lämpimämpää kuulostaa aika hauskalta.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Tessa: Kiva kun tulit! Ehkä tämä sananlaskujen luominen on jotenkin yhteydessä vähän väsyneisiin äiteihin? Ajatus ei aina juokse tai juoksee liian lujaa?

Johanna: Hauska nähdä sinuakin. Sinulla on oiva mahdollisuus yhdistellä ja muutella kahden maan sananlaskuja:). Minä käytän sujuvasti myös turkkilaisia vapaasti suomennettuina. Sekin on jotenkin hauska huomio, että sananlaskuilla on oma kulttuurinsa ja ne eivät aina sovi toisenlaiseen maahan, joten nekin täytyy suomentaa monessakin merkityksessä.