TAVATAAN LAIVAN KANNELLA

Torstaina tavataan laivan kannella. Tulen töistä suoraan. Mies on mennyt mummon ja papan kanssa etukäteen lippuja kärkkymään ja pääsemme kuin pääsemmekin kesän viimeiselle jokiristeilylle. Mummo, pappa ja kuopus istuvat paahtavassa helteessä odottamassa. Minäkin kerkeän hetken harrastamaan sitä hikistä lajia. Lopulta laiva kääntyy ja lähtee kohti Kotkan Sapokkaa. Viilentävä tuulenvire on tervetullut.

Mummon kassihattu ajaa asiansa.

Jokiristeilyt otettiin Kotkassa ohjelmaan tänä kesänä. Niiden suosio on tainnut yllättää kaikki. Risteillä voi Sapokasta Jokipuistoon ja takaisin. Tai ottaa vain yhden suunnan. Hiomista ohjelmistossa olisi edelleen. Kun astumme kyytiin Jokipuistosta, kuuluttaja sanoo jotenkin näin: "Koska kerroin matkan varrella olevista asioista niin tyhjentävästi tulomatkalla, en viitsi nyt enää niitä toistella." Siis mitä? Mehän juuri astuimme tähän laivaan, emmekä olleet kyydissä sitä tyhjentävästi kerrottua tulomatkaa. Saamme siis kuulla vain ohimeneviä asioita sieltä täältä. Jotakin siinäkin oppi, mutta olisin mieluummin kuullut sen täyspitkän version.

Tätä jokea pitkin uitettiin tehtaalle tukkeja. Tukit kulkivat toista puolta ja veneliikenne toista. Keskellä olevan saaren luona suunta vaihdettiin. Ei tullut selväksi, että miksi? Joki laskee Kotkan saaren edustalle. Vasemmalle jää Sunilan sellutehdas ja oikealle Hietasen satama. Kotkasta on muuten lähtöisin mäntysuopa, jota syntyy sellunkeiton sivutuotteena. Loistava tuote, hyvä Kotka!

Tässä ylhäällä on Sunilan tehdas, jota on kehuttu kauneimmaksi tehdasrakennukseksi. Enpä nyt sanoisi kauniiksi. Haiseekin kun mikä. Sen on kuitenkin suunnitellut Alvar Aalto, jonka oikeasti kauniimpaa kädenjälkeä näkyy paljon Sunilan tehtaan ympäristössä. Rakennusten suunnittelun lisäksi Alvar ja Aino työskentelivät Karhulan lasitehtaalla, jonka painopiste oli 1930-luvulla taidelasin tuotanossa. Täällä Alvar loi "eskimonaisen nahkahousut"-maljakkonsa, josta muotoutui monen version jälkeen Savoy-maljakko eli tuttavallisemmin Aalto-maljakko. Aikaisempia versioita voi löytyä useammastakin täkäläisestä kodista, sillä työväki sai viedä koteihinsa ne sekundaversiot. Minulle kelpaisi kyllä se lopullinen versio!

Sunilan tehtaan jälkeen meitä odotti jo jokiristeilyn matkanpää eli Sapokka. Siellä meitä on vastassa mies ja loput lapset pizzalaatikkojen kanssa. Ei kun leiri pystyyn ja syömään.

Ruoan jälkeen juodaan jäätelökahvit ja sitten onkin jo aika lähteä katsomaan avajaisparaatia. Moni muukin on perinteisesti saanut saman idean ja ryysis on semmoinen, että kuvaamisen saa tyystin heittää mielestään. Koko ajan on  jonkun pää edessä. Jos joku väli syntyy, yritän räpätä edes jonkun kuvan.

Pistäydyimme Meripäivillä myös perjantaina. Saimme yövieraita ja pitihän heille nyt käydä edes vähän Meripäiviä esittelemässä. Ensin juotiin kahvit Sapokan laululavan luona. Sitten käveltiin kojukatujen vierestä ja Isopuiston kautta teatterin kulmalle. Torilta lopulta takaisin kohti autoja. Kaikille taisi riittää Meripäivät tällä erää. J. Karjalainen olisi esiintynyt illalla. Sen olisin mieluusti kyllä kuullut, mutta täytyi tyytyä kokoelmalevyyn täällä meillä kotona.

Jäähilejuomaa mukin vuoksi.

Tulikukon edessä katsottiin sumopainimatsi ja Sibeliuspuistossa tutkailtiin neuletaidetta. 

Koko Kotka on taas neulonnut.

Nyt on vieraat lähteneet jatkamaan matkaa. Minulla olisi edessä iltavuoro ja huomenna sitten aamuvuoro. Tällainen reipas kuuden päivän aloitus heti tähän alkuun.  Viikon ainoa vapaapäiväni oli perjantaina. Torstai-iltana simahdinkin jo kymmeneltä ja nukuin kellon ympäri. Piristi kummasti:).

Vieläkö siellä lomat jatkuu vai joko työmaat on kutsuneet? Oletko muuten koskaan käynyt Meripäivillä?