Tiesittekö, että mielenterveys on usein kovimmillaan keväällä? Ei talven pimeässä, vaan keväällä, jolloin kaikilla muilla kirkastuu, mutta sinulla ei. Työmaalla sattuu ja tapahtuu siihen malliin, että lasken päiviä tulevaan lomaan. Suurella huolella ja samaan aikaan ilolla. Kohta pääsen tästä. Vai pääsenkö? Mitä sitten tapahtuu, kun lähden? Kuka sitten kannattelee ja vakuuttaa, että elämä jatkuu ja tästä selvitään? Onko oikein vain lähteä reissuun, kun joku muu miettii, että elääkö vai eikö elä?
Ja sitten pojat lähtivät koulusta kotiin. Vilkutettiin kolmosen kanssa. Molemmat elämäniloa täynnä. Toinen ei vain vielä ole päässyt perille. Kolmosen edellä pyöräilevään serkkupoikaan törmäsi kotimatkalla auto. Ei ole sanoja sille tunteelle, jota koet ensiavussa, kun äiti näkee onnettomuudesta selvinneen poikansa. Niin pieni ja haavoilla, mutta elossa. Kun isä tulee paikalle. Tarkistaa, että tunteeko lapsi mitään. Potilas ei muista, että mitä oikein tapahtui. Tapahtui onnettomuus. Sinuun törmäsi auto. Näytät surkealle, mutta olet niin valtavan rakas ja elossa.
Poikaa on puhdistettu ja paikattu. Korjattavaa jää tuleviinkin päiviin. Pääsee ehkä huomenna kotiin. Siinä on ilo, onni ja rakkaus. Toivo. Suojelusenkelit. Vähän hitaita olivat, mutta sattuuhan sitä, parhaimmillekin. Hän elää.
Ajakaa varovasti! Muistakaa kypärä! Kuopus onneksi muistaa. Muut osaavat kuulema jarruttaa risteyksessä. Tapahtuneestakin huolimatta. Eivät tiedä, että mitä on äidin huoli? Tarve pitää näistä jokainen turvassa.
6 kommenttia:
Kevät on todellakin niin voimakas vuodenaika, että jos mieli on rikki, vaikuttaa juuri kyseinen vuodenaika epäedullisesti, ei pysty iloitsemaan valosta, lämmöstä ja muiden ihmistdn ilosta, vaan mustasta omasta mielestä tulee entistäkin mustempi ja kaikki tuntuu entistäkin ahdistavammalta, kumma juttu, mutta näin kuulemma on.
Onneksi suojelusta oli kuitenkin matkassa pojilla ja onnettomuudesta selvittin hengissä!
Jokainen antaa ohjeet pyörällä liikkuville lapsilleen ja nuorille, pienenä sitä kypärää vielä käytetään melko lailla mukisematta, mutta kun ikää karttuu, alkaa siitä jostakin kumman syystä tulla kauhea riesa ja rasite!?
Turvallisia pyöräilyjä ikään katsomatta ja muistetaan se kypärä!
Kevät tosiaankin on monille raskas kun pimeän jälkeen tulee valoissaa. Onneksi ei käynyt serkkupojan kanssa pahemmin,mutta säikähdys ja huoli oli varmaankin suuri. Paranemisiin hänelle!
Huh, no onneksi ei käynyt pahemmin! Säikähdys on kauheaa kun kuulee tuollaista omalle lapselle käyneen, minunkin nuorin ylitti katua pyörällä kun auto ajoi päälle. Pyörä meni ihan ruttuun ja tyttö lensi ympäri. Ei kyllä yhtään mitään käynyt, oli kyllä ihme. Mutta kyllä vain säikähdin, huh huh.
Carola: Kyllä on sekä meillä että serkkulassa kannustettu ja välistä vaadittukin kypärän käyttöä. Mutta eivät suostu päähänsä pistämään. Ja jos totta puhutaan, en itse tykkää pyöräilystä, mutta kun pyöräilen, ei tule kypärää käytettyä. Huonoa esimerkkiä siis tulee näytettyä. Joten sen suhteen en tiedä, että viisastuiko kukaan. Ehkä muistavat varoa ainakin siinä nimenomaisessa paikassa?
Jael: Olihan siinä kaikki kartastrofin ainekset olemassa. Mutta nyt ei mennyt onneksi mitään sellaista mitä ei rahalla ja lääkärien ammattitaidolla saada korjattua.
Matkatar: Ihmeitä onneksi tapahtuu. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Ei voi sanoa, että mitään ei käynyt, mutta ei käynyt mitään peruuttamatonta. Onni<3.
Kevät voi käydä voimille. Onneksi suojelusenkeli oli hereillä ja poika saadaan paikattua. Ajakaa varovasti ja varokaa lapsia.
Cheri: Muistan ehkä taas itsekin höllätä sitä kaasujalkaa ennen risteyksiä? Kävimme tapahtumapaikalla testaamassa näkyvyyttä. Näkeehän siinä, kun katsoo. Ongelma on vain siinä, että normaalielämässä sitä sokeutuu tutuille kulmille?
Lähetä kommentti