perjantai 9. tammikuuta 2015

TALVEHTIJAT

Pakastaa, lauhtuu, pakastaa. Ilmatilan muutoksen tunnistaa heti aamulla, kun on aika nousta pois peiton alta. Omakotitalomme on selvästi hengittävää sorttia, sillä pakkasaamuna palelee enemmän kuin lauhan kelin aamuna. Kombinaatio sukkahousut, villasukat ja karvatöppöset riittävät juuri ja juuri pahimpien pakkasten aikaan, nollakeleissä taas selviää sukkahousuilla ja villasukilla. Villa on muutenkin mieluinen materiaali. Yöunet on viileässä makuuhuoneessa ihanan raikkaat, mutta illalla pitää hytistä hetki, ennen kuin peiton alla alkaa olla lämmin. Takkatuli antaa parhaimman lämmön päiväsaikaan ja ihan pahimmat vilutukset hoituvat saunassa. Kyllä meistä vielä talvehtijoita tulee.






Vähäisen lumimäärän vuoksi lumitöihin ei ole vielä jouduttu. Kun muistaa pistää auton piuhan päähän ja napsauttaa penkinlämmittimen päälle, on talviautoilu sangen helppoa. Muutama perheestä polkee vielä urheasti kelillä kuin kelillä, mutta minä olen siirtynyt apostolinkyytiin silloin kun auto ei ole käytössä. Luistimet ovat päässeet testiin, mutta hiihtokelejä ei näillä main vielä ole ollut tarjolla. 





Toissapäivänä näin ensimmäiset pilkkijät sillan vieressä. Oma tuntuma jäähän on täysin hukassa. Mistä sitä tietää, että milloin se kestää? Mistä tunnistaa virtapaikat? Pitääkö vain katsoa mitä muut tekevät, vai palaako tieto meihinkin talven myötä? Jään reunaa pitkin kävellessäni kuuntelin sen pauketta ja valitusta. Joki oli työntänyt jäälauttoja rannalle ja seurasin kuinka rytinää seurasi halkeamat ja muut elonmerkit. Miten olin tuonkin unohtanut?


Seisoin rannalla ja ajattelin: ei aikaakaan, kun katselen jo jäiden lähtöä, istutan munakoison siemeniä multaan ja olen elänyt vuoden kierron suomalaisena. Nyt täytyy siis muistaa talvehtia, kerätä tietoa ja muistijälkiä. Ensi vuonna jo tiedän milloin on turvallista viilettää jäällä, kuinka pujahtaa peiton alta mahdollisimman pian vaatteisiin ja lämmetä päivän koitoksiin. Olen siirtynyt paluumuuttajasta alkuasukkaaksi. Ehkä.

Työt ovat taas alkaneet ja arki juoksuttaa mukanaan. Tänään siivosin joulun odottamaan ensi vuotta ja käänsin katseen kohti kevättalvea ja tulppaaneja. Päivä vain ja hetki kerrallansa.

11 kommenttia:

Amalia kirjoitti...

Meillä pn makuuhuoneessta 13-15 ja mä lämmitän usein punkkani hiustenkuivaajalla :)

Kirsi Cifci kirjoitti...

Kyllä, arki on alkanut ja Joulua on alettu laittaa odottamaan taas seuraavaa...hetken tuntuu tyhjältä...kuusi seisoo vielä permannolla...mutta niinhän se menee, että paha Nuutti pois vie...eli vielä voi pienen hetken ihastella sitä ja nauttia siitä;)Joulusuklaat on...niin missä?? vyötäröllä varmaankin;)viimeiset piparit rasioiden pohjalla ja niin; kevättä kohti ystävät!!

Jael kirjoitti...

Meillä on tänään ollut kylmää;sisällä oli kylmimmillään 10 astetta ja ulkona 4. Kauniit kuvat jälleen:)

Satu kirjoitti...

Minä en ole koskaan osannut arvioida, milloin jäälle uskaltaa mennä. Uskallan mennä vasta sitten, kun pakkasta on ollut monta viikkoa, ja jäällä näkyy paljon muitakin ihmisiä. Onneksi ei ole tarvettakaan jäälle mennä; toista se olisi, jos asuisi vaikkapa saaressa.

anumorchy kirjoitti...

Teilla on siella paljon virtoja jotka heikentavat jaata joten olkaa todella varovaisia!

anumorchy kirjoitti...

Siis meillahan on nyt ulkona +3.5 joten tuli uusi ennatyskin mittariin.

Cheri kirjoitti...

Minä olen arkajalka mitä jäällä liikkumiseen tulee. Aika vahva sen pitää olla ennen kuin uskallan kelkkailla, luistella tai hiihtää järvellä. Kun näen muiden liikkuvan siellä lähden minäkin. Olen kerran partioretkellä pudonnut jäihin, onneksi en syvään, mutta kyllä siitä jäi jonkinlainen kammo.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Amalia: No huh, se on jo aika viileä. Meillä yritetään pitää talo sellaisessa 19 asteessa. Pakkasilla menee aamulla vähän viileämmäksi, ennen kuin lämmitetään.

Hiustenkuivaajalla:D.

Kirsi: Minulla ollut nyt melkein kaksi viikkoa sokerittomana, yllättävän hyvin pääsin alkuun, vaikka olikin ollut melkein kahden kuukauden sokeriöverit. Joulukuusesta oli tänä vuonna haikeampi luopua kuin aiemmin. Mutta ensi vuonna sitten…

Jael: Sielläpäin talot hengittääkin ihan urakalla:D. Täällä sentään on mahdollista lämmittää, jos tahtoo ja näin pitää lämpö sisällä.

Satu: Minä odotan malttamattomana, että pääsisi pitkästä aikaa jäälle kulkemaan. Mutta en niin malttamattomasti, että riskeeraisin mitään.

Anu: Se on siellä todella kylmä se. Onko jo raportoitu ihmisistä, jotka ovat kuolleet kylmään?

Cheri: Varmasti jäi kammo. Lapsena oltiin paljonkin jäällä. Pilkkmässä ja jopa autollakin siellä ajeltiin. Mutta en jaksa muistaa, että mistä se tieto turvallisuudesta aina tuli.

Hurmioitunut kirjoitti...

Minä en ole koskaan päässyt todistamaan tuota jäälauttojen liikettä veden päällä. Se varmasti kuulostaa pelottavalta ja ehkä näyttääkin? Mutta olisi mielenkiintoista joskus kokea. Luulen että sinnekin pian ropsahtaa lunta, ainakin säätiedotusten mukaan tiedossa on lumisadetta Etelä- ja Keski-Suomeen.

Aili Mummo kirjoitti...

Jäällä liikkuminen on minullekin outoa ja nyt vanhana vaarallistakin.

Kannattaa tosiaan oppia tietämään, milloin jäälle uskaltaa mennä. Teillä on meri ja kovia virtapaikkoja, joita kannattaa varoa. Tuskin siellä kantavaa jäätä onkaan!

Toivotan sinulle iloa ja valoa päiviisi, sekä rentouttavaa yhdessä oloa! ♥♥♥

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Hurmioitunut: Ei täällä voi lumikinoksista puhua, eikä vieläkään tarvinut tarttua lapioon, mutta saimme silti lunta. Jee.

Aili: Luulen, että tänä talvena menemme muiden osoittamia reittejä:).