maanantai 4. elokuuta 2014

IHAN PIHALLA

Oltiin ihan pihalla. Koko viikonloppu. Jos ei enää olekaan kattoterasseja tarjolla, on toisten pihoja, terasseja ja puutarhoja. Ympärillä Suomen kesä kaikessa ihanuudessaan ja vähähyttysyydessään. Aloitettiin Tampereelta tämän suloisen mökin pihalta. Emäntä oli letunpaistopuuhissa ja pöytä notkui kaikenlaista herkkua. Ajattelin, että tännekään tieni ei ikimaailmassa olisi löytänyt ilman blogeja. Mutta nyt me valloitimme kiikun, oman penkkimme ja pöydän ympäristön. Ihailtiin kukat ja muut aikaansaannokset ja täytettiin vatsat ähkyyn saakka pöydän antimilla.




Piti viedä mennessä ja tuoda tullessa. Mikä lie muistihäriö iski, kun ne viemiset jäi Talon eteiseen nököttämään? Tuomiset sen sijaan ängettiin lähtiessä auton paksiin ja siellä ne edelleen odottaa purkamistaan. Penkki, senkki ja kasa puutarhakirjoja. Toisten valmiissa puutarhoissa on se hyvä puoli, että voi kuvitella itsekin ehkä osaavansa. Sitten ensi kesänä ja kaikkien näiden puutarhakirjojen jälkeen?





Meidän tytöt ymmärsivät mökin päälle. Kuvia tarttui kaikkien kameroihin aikamoisen monta. Mietittiin, että miksi ne ei voisi tehdä talviasuttavia puutarhamökkejä? Nehän olisi onnenomiaan kauneuden päälle ymmärtäville opiskelijaneitosille. Mikä onni se olisi omistaa tuollainen oma mökki, josta polkaista aikanaan opintielle ja jonne palata kirjojensa kanssa opiskelemaan harjakaton alle. Pistää pikkuruisessa keittiössä teepannu tulelle ja ajatella vain kauniita ajatuksia.





Kunhan vatsaan saatiin vajutettua tilaa, istuttiin ilta kummipojan perheen terassilla. Aloiteltiin lähes yhtäaikaa aikanaan Istanbulissa ja sitten joutuivat pakkaamaan tavaransa nuo ystävät ja palasivat Suomeen. Yhteys on onneksi säilynyt välissä olleista vuosista ja kilometreistä huolimatta. Nyt ollaan taas vertaisryhmää ja mietittiin pitkälle yöhön, että millaista se on elää täällä Suomessa. Jos nyt suoraan sanotaan, niin ei se nyt ainakaan näissä hetkissä ole kovin pahalta tuntunut.

Kiitos molemmille kyläpaikoille! Ja sunnuntain juhlakodille! Oli silkkaa onnea tavata teitä kaikkia!

14 kommenttia:

Matkatar kirjoitti...

Ihanaa puutarhaelämää. Sitä se on meilläkin aika paljon näin kesällä :)

Terhi kirjoitti...

Onni on ystävät. Ja ihanat mökit ja puutarhat. Ja ystäviksi muuttuvat blogituttavat :) Ja lätyt!!!

Kirsi Cifci kirjoitti...

Ihana suvi, mökit ja ne ystävät!!!

Aili Mummo kirjoitti...

Hienoa että paluu tuntuu sinusta ihanalta, onneksi olkoon Paluumuuttajatar! ♥♥

Anonyymi kirjoitti...

Saattaapa olla, että Tarja Halosen siirtolapuutarhamökki jää hyväksi kakkoseksi kaiken tämän kauneuden ja runsauden rinnalla. Vaivoja ei ole säästetty. Ihanaa katsottavaa! Anisi

Anonyymi kirjoitti...

Pitkän loman jälkeen ensimmäinen työpäivä takana - ihan pihalla siis täälläkin...

Tosin minä en erityisesti kukoista, enkä ole taidolla tai niin hyvin hoidettu, toisin kuin siskosten (?) suloisista suloisimmat pikku-torpat pihoineen. Ymmärrän hyvin teidän neitojen ihastuksen !

Ja vielä kerran siis Iloa ja Innostusta uuteen työhön (myös Miehellesi) ! t: Tiina

Pepi kirjoitti...

Oletpas kauniit kuvat napannut :)
Oli ihanaa kun kävitte, oisitte kyllä saaneet pidemmänkin aikaa viihtyä!
Että tervetuloa vaan edelleenkin....

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Meidän puutarhaelämä on ollut tältä kesätä ihan olematonta, mutta mielikuvittelen itseni ensi kesäksi ihan vaan puutarhahommiin.

Terhi: Justiinsa juu. Hyvin kiteytetty. Letun päälle vielä hilloa ja kermavaahtoa ja johan on onni osanani.

Kirsi: Kyllä, silkkaa ihanuutta ja onnea.

Aili: Minulla onkin onni myötä, siellä ja täällä:D.

Anisi: Saattaa olla, sillä Tarjan mökille minua ei vielä ole kutsuttu. En siis tiedä millainen viherpeukalo hän mahtaa olla.

Tiina: Katsotaan siis huomenna, että olenko minä pihalla vai edes jotenkin sisällä?

Pepi: Kauniista ei saa rumia kuvia. Olisi me pidempäänkin viihdytty, jos ei olisi ollut niitä jatkosuunnitelmia. Mutta perästä kuuluu, kunhan keksin, että miten. Kupit nyt on ainakin taas muistikartalla:D.

Saga kirjoitti...

Tuo Pepin siirtolapuutarhamökki on kyllä niin valloittava! Onni teillä, kun saitte jälleen vierailla. Kiva, kun teitäkin välillä kestitään, kun minusta tuntuu, että sinäkin majoitat ja kestitset niin paljon vieraita. Taidat tykätä sellaisesta, minusta ei sellaiseen ole.

Petra kirjoitti...

Voi etta on kaunista, niin söpöa ja mita yksityiskohtia,kylla teidan on kelvannut.

Kirjailijatar kirjoitti...

Niin, minä ajattelin kanssa, että ihanaa, että sinä sait olla kestitettävänä. Aivan suloinen tuo Pepin mökki.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Saga: Niin se on, oikea satumaa keskellä Tamperetta. Minusta on kiva kestitä, mutta olla myös kesteissä:).

Petra: Niin, kyllä meidän kelpaa.

Kirjailijatar: Vuoroin vieraissa, mutta nyt on kyllä meidän vuoro jäänyt vähän niin kuin välistä.

Allu kirjoitti...

Satumaista

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Allu: Niin. Sitä aina miettii, että jos voisi luoda edes jotakin vähän vastaavaa joskus omalle pihalle.