VIHREILLE NIITYILLE

Mielikuvani Irlannista kävi toteen heti Dublinista poistuttuamme. Teiden ympärillä polveilevat vihreät niityt ja lampaat siellä käyskentelemässä. Ajoimme kohti Belfastia. Minä ajan meillä yleensä, mutta näissä "väärinpäin maissa" mies on istunut ratin takana. Ehdin siis paremmin katsastelemaan näkemääni. Vaihtoa Irlannista Pohjois-Irlantiin ei näkynyt mitenkään. Emme tiedä missä raja meni. Jossakin vaiheessa kilometrit muuttuivat maileiksi ja eurot punniksi. Autovuokraamoon piti maksaa 30€ auton viemisestä naapurivaltioon. Siinä kaikki. Ylipäänsä auton vuokraus oli mielestämme edullista Irlannissa.

 

Belfastissa pysähdyimme vain hetkeksi. Astuimme sisään ensimmäiseen vastaantulevaan pubiin, joka olikin sitten varsin historiaa henkivä paikka. 250-vuoden ajan palvellussa Kelly's Cellarsissa juotiin matkan ainokainen Irish Coffee. Pubista lisää täällä.

 

  

Koska nyt ei todellakaan ollut tarkoitus viettää aikaa sen kummemmin kaupungissa, käytiin nopeasti kierros Belfastin muraaleita ihmettelemässä. Oikeaoppisesti se olisi tapahtunut mustan taksin kyydissä, mutta emme malttaneet. Meillä oli vielä rutkasti matkaa majapaikkaan ja edessä oli se itselleni mielenkiintoisin osuus eli Belfastista alkava Causeway Coastal Route ja sen loppupään "vuoristorata" eli erittäin korkealla kulkeva kapeaakin kapeampi Torr Hed Scenic Road. Kun yhdistää vuoret, meren ja niityillä käyskentelevät lampaat, ei voi mennä pieleen. Olin myyty.

 

Eikä matkaa ilman hautausmaata. Tämä löytyi meren kainalosta ja vuoren juurelta.

 

Korkeuseroja on vaikea saada kuvaan. Tässä ollaan ihan pilvissä.

 

En tiedä löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta Game of Thrones faneja? Itse katsoin sarjan alkua, mutta en koskaan selvinnyt loppuun asti. Pohjois-Irlanti tarjoaa kuitenkin sarjan faneille monta kohdetta, joissa voi vierailla. Yritimme illan lopuksi niistä yhdelle, eli Carrick-a-Rede Rope Bridge:lle, mutta se oli kiinni. Vettä tuli kuin aisaa. Ei tullut. Tuli taas. Luovutin alkumatkassa, mutta mies ja kuopus kulkivat sillalle asti. Silta siis tuon viimeisen kallion ja pienen kivikon välissä. Tästäkin kelpasi maisemia ihastella.

 

 

Sateesta ei muuten kannata Irlannissa masentua. Päivän aikana saattoi olla kymmeniä kuuroja, mutta niiden kesto oli lyhyt. 

 

Lopuksi vielä pikavisiitti Ballintoyn satamassa. Söpö.

Illan hämärtyessä saavuimme Giant's Causewayn naapuriin Bushmillsiin. Yövyimme söpössä mökissä. Söimme hyvän päivällisen Smugglers Inn:ssä. Aamulla ikkunoista avautui maisema peltojen takaa häämöttävälle merelle. Ja niille vihreille niityille.