Raja ei vedä. Aika kuluu. Sukka etenee. Ensimmäinen kerta on muutenkin haastavin, kun pitää miettiä, että onko meillä kaikki mitä pitää olla. Osataanko kulkea oikealle luukulle oikeaan aikaan. Päästääkö perille hyvän sään aikaan? Lopulta puomi aukeaa ja olemme siellä missä haluammekin olla.
Vuosia sitten vierailimme tiheästi Karjalassa. Silloin rajalla tuntui, että puutkin muuttuivat harmaiksi rajan toisella puolen. Nyt on toinen aika. Kaikki tuntuu vain kivalle. Tiet ovat hyvässä kunnossa. Puut vihreät tien vierustalla. Uskallamme jättää auton tien varteen. Viipuri on rosoisen kaunis. Kaupassa tavarat kauniisti hyllyssä ja hintalaput saavat hyvälle mielelle.
Saavumme kaupunkiin auringonlaskun kanssa yhtä aikaa. Miten kaunista. Joskus vuosia sitten kävin täällä, mutta muistikuvani siltä reissulta ovat hatarat. Pyöreä torni, kauppahalli, pärekorit ja Viipurin linna. Nyt ihastelen vanhan kaupunkin tunnelmaa. Illan valoa kivitalojen pinnoilla. Tunnelmaa, joka syntyy, kun kymmenet linnut lentävät ääneti pääsi päällä. Ja ravintolat kutsuvat sisään tunnelmallaan ja hintatasollaan.
Mutta kaikilla ei ole kaikki hyvin. Ei missään.
Ensin harmittaa, kun ei ehditty paikalle hieman aikaisemmin. Sitten muistan, että tulevana vuotena voin palata tänne moneen kertaan. Otan paikallisen marketin kortin. Katselen tuotteita hintasilmällä. Kannattaako pakata auton perään vessapaperit, lihat, pesuaineet vai mitä? Hykertelen, kun voin huoleti jättää kiireen. Käyn Monreposissa sitten toisen kerran. Silloin kun etsin jonkun toisen hotellin ja toisen ruokapaikan. Ehkä tulevana vuonna löytyy Viipurin kantis?
Kaupasta tarttuu mukaan niin monenlaista herkkua, että napa valittaa jo tässä vaiheessa iltaa. Viipurin Macaronsit maistuu saippualle. Kahvi on makeaa. Sipsit suolaisia. Lomalla kaikki on sallittua. Mahdollisuudet odottamassa oven takana. Annan elämän yllättää. Huomenna matka jatkuu kohti Pietaria, jos Luoja suo. Sieltä minulla ei olekaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia tai entisiä mielikuvia. Otan vastaan kaiken sen mitä eteen tulee. Toivottavasti ilolla ja kiitoksella.
Vinkkejä? Mitä kannattaa nähdä Pietarissa? Entä syödä? Mikä katu kannattaa ehdottomasti kävellä? Mistä toivoisit tunnelmia ja kuvia?
4 kommenttia:
Taidatte jo olla matkailijoiden työssä ja touhussa. Pietarissa on valinnanvaraa (ja -vaikeuksia). Eremitaasiin on yleensä aina tuntien jonot. Venäläisen taiteen museo on pienempi ja ehkä helommin saavutettava. Jänissaari (Pietari-Paavalin linnoitus) on mukava käyskentelypaikka. Aleksanteri Nevskin lavra (luostari kirkkoineen) on myös hyvä paikka. Sen lähellä on Tihvinän hautausmaa, jossa lepäävät monet Venäjän kulttuurin suuret nimet.Opaskirjasta löytyy myös paljon kirkkoja (siitä Iisakista alkaen), joihin kannattaa poiketa.Nevski Prospekt on pääkatuja. Sen varrella on myös Kazanin tuomiokirkko. Kirkko veren päällä on näkemisen arvoinen.Kun kävin, se oli pelkästään museona - en tiedä, miten nyt.(Kirkoissa nykyään on taas jumalanpalveluksia, ja naisilla edellytetään jonkinlaista päähinettä/huivia.)Ja suosittelenpa georgialaisia ravintoloita (toki makuasia). Vielä irtohavainto: viime vuosina kaupungissa on ollut todella paljon kiinalaisia matkailijoita, tungokseen asti "tärkeissä" matkakohteissa.
No niin, nämä kaikki olette varmasti jo löytäneet opaskirjasta. :) Mutta oli niin kiva taas ajatella lempikaupunkiaan...
Olisi kiva katsella kuvia myös kaupoista ja hintaesimerkit ruokakaupoista ja muista olisi kivoja.Niin Viipurista kuin Pietaristakin.
Ja miten pärjää ilman venäjän kielen taitoa,osataanko siellä hyvin englantia?
Olen joskus itsekin käynyt Pyöreässä tornissa, mutta siitä on paljon aikaa ja muistikuvani hyvin hatara...kiva postaustesi kautta saada näkemystä nykypäivästä sieltä ja ensitunnelmista päätellen aika on tehnyt tehtävänsä sielläkin ja kehitys kulkenut eteenpäin, mielenkiinnolla seuraavaa postaustaustasi reissustanne odotellen...
Airi: Saavuimme hetki sitten Pietariin. Tarkoitus olisi ollut ehtiä vielä Fontankan taloon Anna Ahmatovalle, mutta ei ehditty. Huomenna sitten Eremitaasi ja Anna samalla päivällä. Olen myös ajatellut kanava-ajelua, verikirkkoa, Jusupovin palatsia, haahuilua. Katsotaan mihin aika riittää. Nyt tuntuu, että tuskin mihinkään. Toisaalta en halua ottaa paineita. Tulenhan tänne todennäköisesti toistekin. Kiitos vinkeistä! Hotellimme on tässä Nevskillä, joten senkin vuoksi sitä tulee varmasti kuljeskeltua kerran jos toisenkin.
Anonyymi: Englantia ei osata. Ainakin tähän asti on kokemus se. Mutta jotenkin tullaan kuitenkin toimeen ja ymmärretyksi. Kaupassa käytiin Viipurissa. Oli positiivinen yllätys. Ihan länsimainen tavaratalo. Kaukana siitä sortavalalaisesta kaupasta, jossa asioitiin 90-luvun alussa niin, että ensin piti käydä maksamassa ja tuotteen sai kuittia vastaan. Hintataso on edullinen. En tiedä saako kaupoissa kuvata?
Carola: Ei käyty tornissa sisällä. Kauppahallikin jäi seuraavan kertaan. Kuten Alvarin kirjasto ja Monreposin puisto. Mutta sen sanon, että onpa täällä aika tehnyt tosiaan tehtävänsä. Se entinen neuvostomeininki tulee vain tuoksuina esiin ja sellaisena pohjavireenä. Pintapuoli on siistiytynyt ihan huimasti.
Lähetä kommentti