Bussissa nro 24 paikallinen votkansa nauttinut mieshenkilö tutustuttaa meitä venäläiseen lauluperinteeseen. Koko matkamme ajan hän laulaa kovaa ja epävireisesti puhelimensa tahdissa juopunutta säveltä. Jäämme pois Eremitaasilla, laulajan matka vielä jatkuu. Palatsiaukio häikäisee. Pietari taitaa olla hienoimpia kaupunkeja jossa olen käynyt. Yhdenmukainen hienojen rakennusten sarja, Neva ja kanavat. Tällainen auringonpaiste ei tee asioita yhtään huonommaksi.
Eremitaasin loputtomat käytävät. Huoneiden nurkissa istuvat vihreillä tuoleillaan tympääntyneen näköiset tädit, jotka väsymättä ohjeistavat meitä venäjäksi, kun olemme jälleen eksyneet. Pahinta kulttuuriähkyä hoidetaan palatsin kahvilassa. Kaikkialta saa hyvää ruokaa ja erinomaista kahvia. Palatsin puitteet ovat käsittämättömän upeat. Rembrandt, Picasso ja Matisse löytyvät lopulta vastapäisestä rakennuksesta. Juoksemme ne kirjaimellisesti läpi, sillä meillä on sovittu treffit ja nyt alkaa olla kiire.
Ja olihan siellä Leodardo da Vincikin jotain maalaillut.
Tämä sininen oli lempisalejani, sillä sen alta kulki kanaali.
Eikä hullumpi ollut tämäkään läpikotaisin maalattu huone.
Ja sitten juoksujalkaa kohti aukion toista laitaa ja näitä kaunokaisia:
Matissen kukat. Ja nainen pöydän ääressä.
Pariskunta pyjamoissaan.
Ylhäällä Tealdin kukat ja alhaalla Girieudin versio samasta aiheesta.
Palatsiaukiolta saamme mukaamme ihanan paikallisoppaamme. Meidät on kutsuttu kylään Anna Ahmatovan Fontankan taloon. Se on minun Pietarin kohde nro. 1. Siitä saakka kun sain käsiini kirjan Anna Ahmatova Fontankan talossa, on Annasta ja hänen kodistaan tullut jonkunlainen pakkomielle. Ja nyt se on tässä. Kävelen porttikongista pihalle. Nousen 58 porrasta asunnon numero 44 ovelle. Astun eteisestä keittiöön ja käytävää pitkin huoneesta huoneeseen.
Fontankan talon kattojen alla,
missä illan raukeus vaeltaa
avainnippu ja lyhty kädessään,
jostain etäältä ääneni huhuili,
sopimaton nauruni häiritsi
esineiden sikeää unta;
missä vanha vaahtera, todistaja
auringonkiertojen vartija,
katselee sisälle huoneeseen,
ja eromme ennalta aavistaen
ojentaa kuin apua tarjoten
mustaa, kuivunutta kättään.
avainnippu ja lyhty kädessään,
jostain etäältä ääneni huhuili,
sopimaton nauruni häiritsi
esineiden sikeää unta;
missä vanha vaahtera, todistaja
auringonkiertojen vartija,
katselee sisälle huoneeseen,
ja eromme ennalta aavistaen
ojentaa kuin apua tarjoten
mustaa, kuivunutta kättään.
-Anna Ahmatova-
Iltaa päätetään ystävän kantiksessa. Ruoka on hyvää ja täyttävää. Vatsat täynnä kävelemme pimenneessä illassa Nevskiä pitkin takaisin Pietarin pesään. Karttaan ympyröitynä monen monta vinkkiä huomiselle. Ainoana kysymyksenä vain se, että miten saada kaikkiin niihin aika riittämään? Aikamoinen paikka tämä Pietari!
7 kommenttia:
Oi, ihanaa, tätä on niin mukava lukea! Ja Eremitaasin kuvissa ei ketään ihmisiä? Miten onnistuitte tässä, eikö tosiaan ruuhkia? (Tuli mieleen: alkoiko ihanan paikallisoppaan nimi A-kirjaimella? :)) Mukavaa lukea raporttiasi, koska minullekin Pietari on aikamoinen paikka ja suuri rakkaus - ollut jo vuosia. Mitähän ihanaa huomenna? Odotan jo innoissani seuraavaa postausta.
Airi: Pelkäsimme pahinta Eremitaasin suhteen, koska oli sunnuntai. Mutta pääsimme sisään jonottamalla ainoastaan narikalle. Ihmisiä oli, mutta ei tungokseen asti. Neljä tuntia siellä vietimme ja pakko on tosiaan palata tuonne uudisosaan, sillä sen neljästä kerroksesta ehdimme juosta läpi vain sen neljännen. Ihana paikallisopas oli Lilli, kakkosen kummitäti avioliiton myötä. Ja kyllä, Pietari vei sydämeni heti. Täällä yhdistyy niin monta asiaa, joista pidän. Palaamme tänne varmasti tänä viisumin vuonna.
Oi ihana Pietari. On varmasti yksi vaikuttavimmista kaupungeista, jossa olen käynyt. Eremitaasi on ihana, ja koko Pietari. Näitä Pietari ja Venäjä juttuja luen kyllä todella mielelläni, ja tietysti upeiden kuvien kera.
Petra: Olen ihan myyty. Moni kaupunki on hieno ja ihan kiva, mutta minun lempikaupunki-lisalleni pääsee hyvin harva. Pietari meni sinne kerta heitolla. MIten hienoa, että tällainen helmi on näin lähellä ja helposti saavutettavissa nyt, kun on se viisumi.
Olipa kiva vierailla Annalla, kiitos kuvista. Ahmatova on ollut mukanani elämän poluilla.
Oijoi, ihan Annan koti<3 Laitan näitä sun Pietari -linkkejäsi ystävälleni, joka on suuresti pitää Pietarista.
Olen aikanaan myynyt kuopuksen leirikoulun hyväksi venäläisten ikoneiden aiheista tehtyjä kynttilätuikkuja. Taiteilijan nimi on Luukkonen tai Luukkanen, en muista enää. Hän teki myös savesta upeita ikonitauluja.
Hienot kuvat<3
Cheri: Ahmatova tuntuu ristelevän siellä ja täällä eri ihmisten elämänpoluilla. Rohkea nainen.
Leena: Annan koti oli minulle se pakollinen kohde. Muitakin mielenkiintoisia kotimuseoita jäi seuraavaan kertaan. Olipa mielenkiintoisia nuo taitelijan työt. Pitääpä googlettaa.
Lähetä kommentti