sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

EN ENÄÄ AJAISI OHI

Elämä on ollut arjen viemää. Olen katsonut kalenterista, että missä minun seuraavaksi tulee olla. On ollut pahoja päiviä, ilon hetkiä ja valaistuvia iltoja. Onneksi viikonloppu pisti arkeen stopin ja oli juhlan vuoro. Meidät oli miehen kanssa kutsuttu 50-vuotisjuhliin. Sen sijaan, että kertoisi mitä hän on saanut elämässään aikaan, sankari päätti kutsua salin täydeltä ystäviä ja sukulaisia juhliin. Katsoa, että mitä hän oli elämässään saanut. Liikutti se ajatus, että hän koki saaneensa elämältä vaikka nyt meidät. Ja me olimme saaneet hänet, heidät. Koska satuimme tutustumaan, meillä on hänen kokoisensa siunaus elämässämme. Ja kaikki, jotka sankarin tuntevat, tietävät, että se ei ole ihan pieni siunaus se. Monia armorikkaita vuosia, Jari. Kiitos kutsusta ja ihanista juhlista.

Kun nyt juhliin lähdettiin, päätettiin juhlia koko matkan edestä. Varattiin hotellihuone juhlapaikasta ja jäätiin Helsinkiin yöksi. Aamulla syötiin hyvin hotellin aamupalapöydässä, ilman mitään itsekuria. Sen jälkeen otettiin startti hiljaiseen viikkoon Roihuvuoren kirkon Torinon käärinliina-näyttelyssä. Sen oikean Torinon ohihan me ajoimme joitakin vuosia sitten. Silloin oli kuultu näistä käärinliinoista, mutta en oikein osanut ajatella niitä sen enempää. Tämän näyttelyn jälkeen en enää ajaisi ohi. Sain myös yhden syyn lisää haluta sitten joskus pyhiinvaellukselle Santiago De Compostelaan.




Torinon käärinliina on saanut nimensä Torinon kaupungista, jossa sitä tällä hetkellä säilytetään Pyhän Johannes Kastajan katedraalissa. Kyseessä on siis pellavakangas, jossa näkyy ristiinnaulitun miehen hahmo. Tätä kangasta on varmasti tutkittu enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Osa uskoo, että kankaassa on ristiinnaulitun Jeesuksen kuva, joka on siirtynyt liinaan ylösnousemuksen hetkellä.  Epäilijöitäkin riittää ja liinaa on väitetty mm. keskiaikaiseksi väärennökseksi. Minä taidan liittyä niihin, jotka uskovat. Uskoni ei kuitenkaan riipu tästä liinasta, eikä liina ole uskoni kohde. Uskoo tai ei, näyttely oli mielestäni erittäin mielenkiintoinen.



Kasvojen hahmo tuli erityisen hyvin esiin negatiivikuvana.
Piikkikruunu ei ollut seppele, vaan tällainen hattu, joka pisti haavoja otsan lisäksi muualle päähän.


Käärinliinan kopio oli levitetty seinälle. Se oli pitkä, yhdestä kappaleesta valmistettu pellavakangas. Tällaisiin vainajat kiedottiin aikanaan ennen hautaamista siten, että liina oli kaksinkerroin, puolet vainajan alla ja puolet päällä. Kankaalta erottuu paljan silmin heikohkosti hahmo, joka on piirtynyt kankaaseen niin etu- kuin selkäpuoleltakin. Punertavat veriläiskät, joiden on tutkimuksissa todettu olevan verta, erottuvat selkeämmin kuin hahmo. Hahmossa näkyy jälkiä pistohaavoista ranteessa, jalkapöydässä, oikeassa kyljessä. Pieniä pistohaavoja on otsalla ja päänahassa. Lukuisia pitkittäisiä haavoja eri puolella ruumista, mutta eniten selässä. Kasvojen ruhjeita ja hiertymät olkapäillä. Nämä vammat ovat yhtenäisiä Raamatun kertomukselle Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta ja sitä edeltävästä pahoinpitelystä ja ruoskimisesta. Näyttely kävi läpi jokaisen vamman ja kuvasi sen liinaan piirtyneen kuvan kanssa selityksineen.


Olkapään vammat. Näyttelyssä voi kokeilla miten paljon painaa ristin poikkipuu, jonka tuomittu joutui itse kantamaan teloituspaikalle. Puulajista riippuen sen on arvioitu painaneen 35-55kg.


Todellisuudessa tuomituilla ei ollut suojaa lanteillakaan. Häpeärangaistukseen kuului naulata ristille ilkosillaan. Ruoskaniskuissa ei säästelty.


Naula lyötiin kädestä läpi kohdasta, jossa on erityisen paljon hermoja. Tarkoituksena aiheuttaa mahdollisimman paljon tuskaa.



Mielenkiintoinen oli myös käärinliinan ja sen alla olleen hikiliinan tie maailmalle. Monen mutkan kautta  käärinliina päätyi Torinoon ja hikiliina sinne Santiago De Compostelaan. Monien reliikkien tiet ovat taineet käydä rakkaan Konstantinopolimme kautta, niin tämän käärinliinankin. Jos historia olisi ollut toinen, voisimme puhua tänään vaikka Konstantinopolin käärinliinoista tai Pellan käärinliinoista. Torinoon päätymisen syyt ovat siis olleet historiasta johtuvia. Alla olevassa kuvassa Sindon on yhtä kuin käärinliina ja Sudarium hikiliina.


Satuimme näyttelyyn samaan aikaan jonkun ryhmän kanssa. Roihuvuoren kirkkoherra Timo Pekka Kaskinen oli ryhmälle aiheesta puhumassa ja kuuntelimme siinä sivukorvalla. Näyttelyyn liittyen olisi ollut muitakin mielenkiintoisia esitelmiä, mutta ne jäivät meiltä kuulematta. 




Näyttelyn lopussa oli mahdollisuus juoda kahvit. Hetken siinä kahvia hörpittyämme istui seuraamme eräs mies. Ei aikaakaan, kun kuulimme miehen henkilökohtaisen kärsimyskokemuksen. Helmikuussa olivat haudanneet esikoisensa seitsemän vuoden taistelun jälkeen. Aivokasvain oli voittanut ja kuolema vieraillut kodissa. Sellaisen surun äärellä en itse osaa tarttua muuhun, kun ylösnousemuksen toivoon. Silloin aikanaan Jerusalemissa hauta oli tyhjä. Käärinliinoja lukuunottamatta.



"Simon Pietari tuli hänen perässään, meni hautaan ja katseli siellä olevia käärinliinoja. Hän huomasi, että Jeesuksen kasvoja peittänyt hikiliina ei ollut käärinliinojen vieressä vaan erillään, omana käärönään." Joh. 20:6-7.

Hiljaista viikkoa kohden. Katsotaan kuinka hiljainen siitä tulee.

11 kommenttia:

Matkatar kirjoitti...

Onhan tuo mielenkiintoinen tarina. Toivottavasti pääset joskus Santiago de Compostelaan. Yksi täkäläinen naispuolinen ystävämme käveli sen juuri viime vuonna ison koiransa kanssa. Mekin olemme haaveilleet toisinaan...

Mukavaa pääsiäisen valmistelua sinne!

Leena Lumi kirjoitti...

Kiinnostavaa ja rankkaa.

Kävin pienenä pyhäkoulussa ja siihen aikaan ei tajuttu, että ristiinnaulitsemisesta ei olisi saanut kertoa niin kuin kerrottiin alle 10-vuotiaille. Sain ikuisen kammon pääsiäiseen. Olen jopa lähtenyt matkalle pakoon pääsiäistä, mutta ei sekään auttanut, sillä pääsiäinen on kaikkialla.

Kun Meri oli vielä kotona, pääsiäinen oli meillä kaikkea muuta kuin uskonnollinen. Rairuohoa, pääsisäimunia, herkkuja, kaverit saivat tulla yökylään etc.Itse valitsi teologian vaikka kotona ei ollut muuta kuin iltarukous ja sekin minulta eli oma lapsuuteni rukous. Ehkä äitini uusi karjalainen sukuhaaralöytö vaikuttaa, sillä olemme äidin kautta sukua, jossa on paljon pappeja ja kenraaleita.Kävi ilmi, että olemme jopa sukua nykyisen paikkakuntamme kirkoherralle! Lapsemme taas aina sanoivat, että armeija on menettänyt minussa hyvän kenraalin:)

Monet meidänkin saaelta ovat vaeltaneet tuon Santiago de Compostellan reitin, mutta meitä se ei kiinnosta. Mieluummin jossain alpeilla...

Mukavatunnelmaista pääsiäisviikkoa!<3

SaaraBee kirjoitti...

Noita kuvia katsoessa, tuli mieleen eräs pääsiäinen, kun vielä asuimme Englanissa. Poika istui hiljaa olohuoneessa ja katsoi televisiota. Minä häärin keittössä ja vähän ihmettelin kun hän oli niin hiljaa. Menin olohuoneesseen ja siellä hän tuijotti televisiota pääsiäiaiheista lastenohjelmaa ja poskille valui kyyneleitä. Kysyin, että miksi hän itkee? "No, kun kohta Jeesus naulataan ristiin ja häneen sattuu. Eikä hän ollut edes paha kenellekkään", sanoi poika ja purskahti itkuun.
Kuvia katsoessa vasta tajusin, että pieni poika tajusi kuinka paljon Jeesukseen oli sattunut. Ja sitten vielä se, että toista rankaistiin syyttä. En muista miten häntä lohdutin. Pitääkin kysyä, josko hän muistaisi vielä tuon tapahtuman. Oli silloin vain 5 v.

Hurmioitunut kirjoitti...

Koskettavia kohtaamisia ihmisten ja näyttelyn, ajatusten kanssa.

Anonyymi kirjoitti...

Olin ko. näyttelyn avajaisseminaarissa, jossa kaksi Torinon käärinliinojen tutkijaa (Prof. Bruno Barberis ja prof. Martikainen) esitelmöi liinasta ja sen tutkimuksista. Näyttely jo sinällään on vaikuttava ja kuultu avasi ja syvensi sitä lisää. Tiede ei ole pystynyt selittämään, miten kuva on syntynyt. Vastaavaa ei liioin ole saatu aikaan kokeellisissa tutkimuksissa. Uskomattoman paljon yksityiskohtaista tietoa siitä joka tapauksessa on nykytieteen menetelmin pystytty saamaan selville. Eräs yksityiskohta se, että sekä käärinliinan että hikiliinan veri kuuluu ryhmään AB. Pitkäperjantain jumalanpalveluksen jälkeen on tilaisuus kuulla toista suomalaista liinan tutkijaa, dos. Juha Hiltusta Turusta.

Liina ei ole palvonnan kohde, pyhäinjäännös minkään kirkon opeissa. Parhaimmillaan se auttaa kohdistamaan katseen liinan taakse, Jeesukseen Kristukseen. Siunattua pääsiäistä sinulle ja perheellesi. Anisi

Satu kirjoitti...

Ajatuksia herättävä näyttely! Itse tuskin menisin tuonne, kun alkaisi ahdistaa liikaa, mutta hyvä että tuli käytyä edes näin.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Matkatar: Illalla heitin miehelle ajatuksen Santiagosta sitten, kun kuopus lähtee pesästä. Ei innostunut yhtään! Keksi muka monta parempaa ideaa, jossa käyttää kuukausi, jos siihen muka on rahaa. No, onhan tässä kahdeksan vuotta aikaa suostutella. Tai sitten pitää mennä yksin.

Leena: Sinne kannattaa mennä minne oma sydän halajaa. Minä en käynyt pyhäkoulua, mutta luin itse ahkerasti kummitätini minulle ostamaa Lasten Raamattua. Pääsiäisenä värisin laulusta: En rakas Jeesus ymmärtää voi kärsimystäsi... Uskonnon kirjasta opettelin iltarukouksen ja lausuin sitä ääneen iltaisin, vanhempien hämmennykseksi. Rippikoulusta lähtien lähdin omalle tielleni, jonka uskoin vievän taivaaseen. Sain äidiltä jopa porttikiellon seurakuntaan joksikin aikaa, kun pekäsivät että menee pilalle koko hyvää vauhtia hunningolle menossa oleva tyttö. Kun mieheni pyysi kättäni isältäni, tämä piti vielä tarpeellisena puolustautua, ja sanoi: Me ei sitten ole tuosta tytöstä mitään uskovaista tehty. Minusssa vain kai sitten oli joku syvälle istutettu tarve löytää elämälleni tämän kaltainen turva ja tarkoitus. Eikä vieläkään ole kaduttanut.

Saara Bee: Minä tunnistan tuon poikasi tunteen. kts. yllä oleva vastaukseni Leenalle. Minussa oli jo pienestä vahva tunne näihin asioihin. Pääsiäisenä ja jouluna löysin aina ne ison tunteen laulut ja värisin. Kukaan ei vienyt kirkkoon, ei pyhäkouluun eikä muutenkaan avannut mitään, mutta silti jotenkin ymmärsin mistä on kyse.

Hurmioitunut: Oli kyllä monenlaista mietittävää.

Anisi: Juuri tuon Martikaisen luennon olisin halunnut kuulla. Olemme saaneet tutustua häneen mieheni väitöskirjaprojektin myötä ja käydä heidän hurmaavassa kodissa vieraina. Kiinnostaisi myös tuo Juha Hiltunen. Olen netistä lueskellut hänen ajatuksiaan asiasta. Onneksi olet siellä lähempänä ja pääset kaikki itse kuulemaan. Kiitos tästä näyttelyvinkistä. Oli hyvä käydä. Ja olen samaa mieltä tuosta lopusta.

Satu: Onhan se ahdistava tapaus. Katsoin silloin ilmestymisvuonna Gibsonin Passionin. Se oli oksettavan ahdistava. Ja sitähän se oli ja olisi, se ristiinnaulitseminen ja pahoinpitely ennen sitä. Pilkka ja häpeä. Nyt ostin elokuvan ja meinasin tällä viikolla katsoa sen lasten kanssa. Ovat jo sen verran isoja, että heidänkin on hyvä tietää mistä on oikeasti pitkäperjantaista kyse. Hirvittävästä vääryydestä, joka pääsiäisenä kääntyy käsittämättömään armoon.

Paivike kirjoitti...

Kiitos, kun tulitte juhliin! Kiva, että saitte muutenkin arjesta poikkeavan viikonlopun.

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Päivi: Viikonlopun virkistys yhdistettynä tähän valoon on piristänyt niin mieltä, että melkein leijun. Lisäksi tänään sattui töissä niin hauska kohtaaminen, että koko loppupäivä tuntui ihan juhlalta. Joten MINÄ kiitän. Oli mukavaa.

Anonyymi kirjoitti...

KIITOS tästä hiljaisen viikon väkevästä saarnasta!

Kyllä Jeesuksen kärsimys oli paljon vaikeampaa ja raaempaa kuin mitä pyhäkoulun kiiltokuvissa nähdään.
Moni ei voi uskoa että Jumalan piti uhrata Poikansa (itsensä), Hänhän on rakkaus!? Niin,Hän onkin! "Niin on Jumala MAAILMAA RAKASTANUT, että antoi ainokaisen Poikansa ettei yksikään,joka Häneen usko, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän".
Voimme vain kiittää - heikossa uskossakin!

PÄÄSIÄISRIEMUA KAIKILLE BLOGIN LUKIJOILLE!

toiv. kaijjaanilainen

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Kajjaanilainen: Olihan se aikamoinen näyttely. Ja kun taas katsottiin tuo The Passion… Huh. Mutta nyt on jo päästy ylösnousemuksen riemuihin:).