tag:blogger.com,1999:blog-1249058577027138320.post7114103610741392727..comments2023-07-22T23:23:05.005+03:00Comments on ….: OLEN TOTISESTI ELOSSAPaluumuuttajatarhttp://www.blogger.com/profile/13368563999216976903noreply@blogger.comBlogger13125tag:blogger.com,1999:blog-1249058577027138320.post-35691046053090551062014-10-18T15:24:31.998+03:002014-10-18T15:24:31.998+03:00Vivi Vinna: Miten lyhyt, totta tosiaan. Ja loppuu ...Vivi Vinna: Miten lyhyt, totta tosiaan. Ja loppuu mahdollisesti jo huomenna? Siksi kannattaisi elää jokainen päivä, niin kuin se olisi viimeinen. Keskittyen oleelliseen.<br /><br />Tiina: jokainen meistä suree omalla tavallaan. Ei kai siihenkään ole olemassa oikeaa tapaa tai aikaa? Ja on tosiaan eri asia menettää läheisensä tämän hiipuessa vuosien ajan olemattomiin, tai kuollessa äkillisesti ja valmistautumatta. Iso kirja sanoo, että "hän kuoli elämästä kyllänsä saaneena." Kun saisikin lähteä niin. Silloin omaistenkin olisi ehkä helpompi päästää irti?<br /><br />Kirjailijatar: Elämme konkreettisesti kuoleman varjossa. Kodin ikkunasta näkyy sairaala, jossa äiti odottaa hautajaisiaan. Minusta tässä aistit terävöityy. Varjosta käsin katseltuna valot ovat niin selkeät ja kirkkaat. Ja surun äärellä ilo totisesti tervetullut vieras jokaiseen hetkeen.Paluumuuttajatarhttps://www.blogger.com/profile/13368563999216976903noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1249058577027138320.post-88701129226734962882014-10-18T13:42:16.817+03:002014-10-18T13:42:16.817+03:00Niin, elämä jatkuu. Se on lohdullista, ihanaa ja e...Niin, elämä jatkuu. Se on lohdullista, ihanaa ja ehkä toisinaan myös haikeaa. Mutta kyllä sureva saa tosiaan pysytellä kiinni elämässä, nauttia kauniista syyspäivistä,suunnitella tulevaa ja iloita. Sehän on vain hyvä, että sinulla on voimia siihen.Ja kyllä varmasti tuollaisen raskaan vaiheen jälkeen myös kokee sen, että energiaa ja voimia onkin yht´äkkiä paljon, kun ei tarvitse enää käydä sairaalassa ja murehtia toisen sairautta.<br /><br />Upea tuo peltinen katto ja suloinen pihapiiri. Kirjailijatarhttps://www.blogger.com/profile/06172552627505773221noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1249058577027138320.post-56339956536476782142014-10-17T17:00:20.840+03:002014-10-17T17:00:20.840+03:00Läheisen kuoleman jälkeen elämä jatkuu, mutta jota...Läheisen kuoleman jälkeen elämä jatkuu, mutta jotakin muuttuu. Suru - ikävä - kaipuu, mutta myös helpotus voi astua elämään. Kuka meistä rohkenisi ääneen sanoa, että on jopa toivonut läheisensä lähtöä viimeiselle matkalle ? <br /><br />Mitä meiltä odotetaan, kun äiti, isä tai joku muu läheinen kuolee ? Surutyötä ? Mitä se oikeasti tarkoittaa ? Minusta ei lopulta yhtään mitään... Suru ja muut tunteet astuvat pyytämättä elämään. Eivät ne katoa tai lopu, vaikka kuinka tekisi surutyötä... Miksi niiden pitäisi edes kadota ? Surua ei voi kiirehtiä tai surra oppikirjojen tai oppaiden mukaisesti. <br /><br />Mutta saa surra, itkeä, ikävöidä tai vaikka nauraa, jos siltä tuntuu. On arvokasta, että ihmisen elämässä on ollut joku niin merkittävä ihminen, että hänestä voi elossa ollessa iloita ja kuolemassa ikävöidä - on ollut siis joku, joka on koskettanut syvältä. <br /><br />Ei ole oikeaa tapaa surra. Voit käydä töissä tai olla käymättä ! Suru on aina yhtä arvokasta; se löytää paikansa ja surijansa. Työtä se ei kuitenkaan ole, vaan elämää ! <br /><br />Voimia arkeen ja iloa suruun ! t: Tiina<br />Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1249058577027138320.post-32807809167258725192014-10-17T00:45:15.296+03:002014-10-17T00:45:15.296+03:00Osanottoni! Tästä tekstistä tuli kyynel silmäkulma...Osanottoni! Tästä tekstistä tuli kyynel silmäkulmaan. Miten lyhyt elämä onkaan. Voimia!Vivi Vinnahttps://www.blogger.com/profile/14763556947045565541noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1249058577027138320.post-6577642231635034772014-10-14T21:38:51.940+03:002014-10-14T21:38:51.940+03:00Jael: Justiinsa. Suru ja helpotus. Helpotus ja sur...Jael: Justiinsa. Suru ja helpotus. Helpotus ja suru. Myös Turkissa olisi ollut ihan ennenkuulumattoman kamalaa, että joku menee töihin heti äidin kuoleman jälkeen. Tällaisia me olemme me suomalaiset??? Oikeasti ajattelin moneen kertaan, että eihän kukaan laita ketään töihin silloin, kun menettää äkillisesti jonkun omaisen. EIHÄN??? Minä olen aika äärilaitaihminen, ja tähän nyt oikeasti oli saanut valmistautua. Ja silti aika useasti silloin perjantaina mietin, että mitä ihmettä varten olen töissä.<br /><br />Kolme Vuotta Turkissa: Niin, ainakin kuolema on piste jollekin. Loppuu jokin. Kaikki on selvää siihen elämänjakuoleman-kysymykseen. Hautajaiset ovat minipienet, joten eiköhän tästä selvitä.<br /><br />Anisi: Niin, mennään kuin vuoristoradassa ja välistä tuntuu, että olen tunteellisesti eläväkuollut. Kaikkea prosessoidaan ennen niin mahdottomasti ja kun eletään tapahtumien polttopisteessä, seuraan kuin sivusta. Että tällainenkin tapahtuma tässä, minun elämässäni. Ja toisaalta suon sen itselleni. Tällainen minä olen. Se lapsi, joka ei ikävöinyt, vaan eli täysillä kutakin hetkeä. Se aikuinen, joka elää vähän niin kuin samalla lailla, mutta ennakoiden.<br /><br />Terhi: Ajoitus on ollut kyllä äärimmäisen hyvä. Kieltämättä olisi luullut, että joku olisi ehdottanut muutamaa vapaa päivää asioiden hoitamista varten. Onhan sitä tosin ehtinyt työpäivän jälkeen ja viikonloppuisinkin. Palkka tulee ihan tarpeeseen, joten ei tässä voi sen puoleen liiemmin hoidella mitään palkattomasti. Turkissa asiat hieman näytti toisenlaiselle, mutta arki on lyönyt asiat pöytään: Suomi on sikakallismaa ja tämän päivän Iltalehden mukaan me olemme köyhällistöä;).<br /><br />Eeviregina: Eteenpäin on elävän mieli.<br /><br />Saga: MIksi muistaa ikävää, jos voi muistaa hyvän? Kenelle muulle sillä hankkii painolastia, kun itselleen?<br /><br />Satu: Ei se aina ole ollut niin, mutta nyt onneksi on. Olen minäkin elänyt vaiheeni, jolloin aina näki sen mitä puuttui. Jolloin murehti ja käytti energiansa vastoinkäymisten odottamiseen. MIksi ihmeessä? Kun elämä kuitenkin kantaa ja ylämäkiä seuraa alamäkiä ja uusia ylämäkiä. Mukavampi se on kuunnella optimistia kuin pessimistiä? Ainakin minusta.<br /><br /><br />Paluumuuttajatarhttps://www.blogger.com/profile/13368563999216976903noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1249058577027138320.post-12684362320694788642014-10-14T19:45:27.811+03:002014-10-14T19:45:27.811+03:00Anteeksi, Paluumuuttajatar. :-)Anteeksi, Paluumuuttajatar. :-)Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1249058577027138320.post-37690522923578276672014-10-14T19:44:31.582+03:002014-10-14T19:44:31.582+03:00Voi Mine, olen todella pahoillani menetyksenne joh...Voi Mine, olen todella pahoillani menetyksenne johdosta. Ja samaan hengenvetoon totean, että on ihailtavaa, miten jaksat kulkea pystypäin noin vaikeassa tilanteessakin - itse olisin aivan romuna, vaikka lähtö olisi odotettukin. Siltikin toivotan jaksamista ja kaikkea hyvää. Sinulla on ainakin kyky nähdä elämässä kauneus ja positiiviset asiat.Satuhttps://www.blogger.com/profile/05258663830513658700noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1249058577027138320.post-42135212065260543822014-10-14T17:07:58.831+03:002014-10-14T17:07:58.831+03:00Lämmin osanottoni sinulle ja perheellesi. Olet ain...Lämmin osanottoni sinulle ja perheellesi. Olet aina kirjoittanut niin kauniisti äidistäsi, myös ne vaikeat ja kipeät asiat, jotka sairaus toi tullessaan. Voimia hautajaisiin ja järjestelyihin.Sagahttps://www.blogger.com/profile/04887962743586969154noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1249058577027138320.post-72061534272525776042014-10-14T12:58:15.062+03:002014-10-14T12:58:15.062+03:00Niin totta joka sana. Surusta huolimatta elämä jat...Niin totta joka sana. Surusta huolimatta elämä jatkuu.<br />Voimia teille hautajaisiin ja eteenpäin.Eevireginahttps://www.blogger.com/profile/13199569180578447393noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1249058577027138320.post-23119258022215606242014-10-14T02:30:06.806+03:002014-10-14T02:30:06.806+03:00Osanotto myös täältä.
Tosi kauniisti kirjoitit v...Osanotto myös täältä. <br /><br />Tosi kauniisti kirjoitit vanhemmistasi. Jotenkin lohdullista ajatella, että sait kuitenkin olla Suomessa juuri nyt, eikä tarvitse käydä näitä asioita läpi pitkän matkan päästä. Ja tekstistäsi kuulee, miten olet osaltasi hyväksynyt ja ehkä käsitellytkin asiaa pitkälle. Siten varmasti on helpompi kokea olevansa "työkuntoinen". <br /><br />Mutta joskus mietin, miten Suomessa ei anneta vapaata yhtään enempää läheisen poismenon vuoksi; olisihan se kohtuullista, että muutaman päivän saisi surea ja samalla myös järjestellä asioita rauhassa. <br /><br />Voimia sinulle ja perheellesi!Perehttps://www.blogger.com/profile/18380642349193448253noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1249058577027138320.post-63406508771589752282014-10-14T00:09:36.670+03:002014-10-14T00:09:36.670+03:00Sinulla on todella isojen muutosten vuosi. Olet pi...Sinulla on todella isojen muutosten vuosi. Olet pienen ajan sisällä joutunut hyvästelemään useampiakin merkittäviä elämän vaiheita ja astumaan uuteen. Aika ja arjessa eläminen ovat siinä parasta lääkettä. <br /><br />Hyvä, että olet voimissasi. Voimia myös hautajaistilaisuuteen. Suru ja kiitollisuus eivät ole vieraita toisilleen. AnisiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1249058577027138320.post-10117193812269585392014-10-13T22:57:13.877+03:002014-10-13T22:57:13.877+03:00Osanottoni myös täältä Turkista!
Minulla oli sam...Osanottoni myös täältä Turkista! <br /><br />Minulla oli samat tunnelmat isäni kuoleman jälkeen, tunsin että tunnen väärin kun en enää pelkää puhelinta tai sähköpostia...joka voi tuoda ikävän uutisen. Totta myös se että aistit herkistyvät ja elää jotenkin enemmän. Voimia järjetelyihin ja hautajaisiin. Voihan elämähttps://www.blogger.com/profile/16202421545394895817noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-1249058577027138320.post-8267130469820527872014-10-13T20:30:50.546+03:002014-10-13T20:30:50.546+03:00Osanottoni sinulle;vaikka varmaankin oli myös help...Osanottoni sinulle;vaikka varmaankin oli myös helpotus ,niin äidin menetys on aina niin suuri ja jättää niin suuren kolon. Mutta se odotus on niin vaikeaa;minullakin oli sellaista äitini kanssa,tosin hänellä oli syöpä,mutta sen odottelun jälkeen tuli surun kanssa myös jonkinlainen helpotus,kun ei ollut enään sitä odottelua.Täällähän on lain mukaan viikko lomaa,kun lähiomainen menee pois,silloin ystävät,sukulaiset ym, eivät jätä surijaa yksin ja hoitavat ruokapuolen,surijalle jää vain se sureminen ja surun jakaminen läheisten kanssa.<br />Voi miten teillä siellä Kotkassa on kaunista!<br />Jaelhttps://www.blogger.com/profile/12807233749131057341noreply@blogger.com