torstai 26. helmikuuta 2015

JO VALKENEE

Koko alkuviikon  on sataa tihuttanut. Ulkona kasvoille ovat lyöneet harmaat massat. Muilla on ollut lupa jäädä aamulla petiin, mutta minun kelloni on soinut seitsemältä maanantaina, tiistaina, keskiviikkona ja torstaina. Vessaremontti etenee hitaasti, mutta varmasti. Pistetään nyt paino sille hitaalle. Herkuttomuus on ottanut koville. Palkkakuitti osoittautui joka kuukautiseksi palkakseni, vaikka viime kuussa vielä kuvittelin siitä puuttuvan kahden päivän palkka. Positiivisia asioita on siis alkuviikosta pitänyt hieman kaivella. 


Eilen rupesi valkenemaan. Ei säässä, mutta siellä onnirintamalla. Palaverissa kuultiin, että työpaikkamme ovat olemassa ensi vuonnakin. Nyt täytyy vain hakea ja toivoa, että kelpaa jatkajaksi. Perjantain lomapäivä alkoi lähestymään ja loputon kirjaaminen alkoi tuottaa tulosta. Vaihdoin seinäkaakelit toisenlaisiin ja päätin ottaa rauhallisesti vessan suhteen. Olin kiitollinen remonttimiehestämme, joka hyvää hyvyyttään saapuu aina työpäivänsä päätteeksi apuun. Ehkä asiaan myös auttoi yhdentoistatunnin yöunet. Levänneenä elämä on kumman paljon kevyempää, kuin väsyneenä.





Tänään kävelin töihin ennen kahdeksaa ja tajusin, että on valoisaa. Aurinko nousi, linnut lauloivat ja metsäpolku oli lumeton. Kaivoin kameran kassista ja otin aikalisän. Kiersin toisellekin rannalle ja astelin varovasti jäälle. Tervehdin puiden takaa nousevaa aurinkoa ja muistin taas, että elämän parhaat asiat ovat ilmaisia. Tarjolla niille, jotka osaavat pysähtyä ja ottaa ne omikseen.



Edessä on kolme herätyskellotonta aamua. Esikoinen vipeltää viesteistä päätellen onnellisena Istanbulin katuja ja kertoo tulleensa kotiin. Tässä kodissa tuoksuu pulla. Yläkerrasta kuuluu remontin äänet ja yskiminen on selvästi harventunut. Yöpöydällä on puoliksi luettu kirja. Sitä ennen vielä kierros rauta- ja ruokakaupan kautta. Torstai on toivoa täynnä!







ps. Ystävät kalliit siellä Turkki-Bulgaria-Saksa-akselilla. Tuhlasin lopultakin teidän läksiäislahjarahanne. Ja mihinkö? No valoon tietenkin. Palataan asiaan, kunhan paketit saapuvat kotia! Kiitos vielä kerran teille kaikille!

14 kommenttia:

Paivike kirjoitti...

Hyvää lomapäivää! Loma olisi tosiaan tarpeen, mutta onneksi valo on tällä viikolla alkanut ilahduttaa aamuisin töihin menoa

Jael kirjoitti...

Kauniin utuiset kuvat.Ja mukavaa lomapäivää! Tyttärellä on varmaankin mukavaa entisessä kotikaupungissa:)
Ja kiva,että työ jatkuu,toivottavasti:)

Unknown kirjoitti...

Kyllä oot osannu tunnelman noihin kuviin vangita... Upean näköisiä ovat.

anumorchy kirjoitti...

Upeita kuvia!
Ja hyva etta on tyopaikka jatkossakin tiedossa. Takuulla kelpaat jatkamaan!

Mukavaa pitkaa viikonloppua sinulle!

sannabanana kirjoitti...

Aivan ihania kuvia :)

Mutta raadollisen ja stressaavan kuuloista tuo tyoelama siella (palkka, epatietoisuus). Onneksi on jatkoon mahdollisuus sentaan.

MatkaMartta kirjoitti...

Ihanat kuvat!
Täällä alkaa tämän viikon ja kurssin viimeinen kielikoulupäivä, voin rehellisesti myöntää, että viikonloppua ja vähän myöhäisempiä aamuja odotan. Tänään kielikoulupäivän päätteeksi on tiedossa retki suurelle basaarille reippaassa ja iloisessa seurassa - varmaan aika oivallisessa kauppojenkiertelyseurassa :) Ihania neitejä ovat esikoisesi ystävineen!

Anonyymi kirjoitti...

Oli mukavaa lukea, että työsi voisi jatkua; ilmeisesti myös miehesi ? Siitä sitten vaan hakemuksia väsäämään... Pidä sinulle/teille peukkuja, vaikka se on ehkä turhaa ? Jo tehty hyvä työ puhukoon puolestaan ! Silti ONNEA työnhakuun !

Minulla on ollut enemmän kuin kiireistä. Oman perustyön ohessa olen tehnyt opetusharjoittelua, josta olen saanut monenlaista palautetta... Osan päästä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, osan otan opikseni ja osasta nautin. Tänä aamuna luin s-postista erään opiskelijan lähettämän viestin. Se liittyi erääseen oppimistehtävään, mutta sen lopussa oli mainio palaute oppimisen ohjaamisesta: opiskelijat ovat kokeneet oppivansa jotakin (eläköön!!) ja pitävät minun juttujani hupsuina (!?!).

Ja totta - Suomi on kallis maa ! Palkkapäivänä sitä usein miettii, että puuttuuko tästä jotakin vai mikä virhe tilinauhassa nyt on...

WC-kuvia odotellessa: Tiina

Anonyymi kirjoitti...

Ihania kuvia jälleen. En ole vielä neitokaisia päässyt näkemään, mutta olivat yllättäneet koululaiset koululla.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, millaista valoa olet löytänyt. Kiva, että lahja tuli käyttöön.
H-M

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Paivike: Kyllä sillä valolla on uskomaton vaikutus. Suorastaan kehräsin eilen, kun tajusin, että tästä lähin saan kävellä töihin ja töistä pois valoisan aikaan.

Jael: Voitto sekin, että edes joku jatkaa tätä työtä. Paras tietenkin, että se joku olen minä:D.

Vilho: Oli siis NIIIIIIIIIIN kaunista, että apuva.

Anu: Viikonlopun pidennys tuli tarpeeseen. Nyt mennään ihan vaan sillä mikä hyvältä tuntuu.

sannabanana: Tämä on siis määräaikainen työ, jonka jatko on riippunut valtion rahoituksesta. Sen takia jatkot on ollut kysymysmerkillä. Ja määräaikaisethan täytyy lainkin mukaan hakea aina vuosittain. Palkka taaas kyllä tulee ihan sopimuksen mukaan, mutta yllätys sen pienuudesta vuodenvaihteen jälkeen johtui verotuksesta. Viime vuoden sain tehdä tosi pienellä veroprosentilla, kun olimme maassa vain puoli vuotta. Vuoden vaihteesta prosentti nousi normaalille tasolle ja se tarkoitti satojen eurojen häviämistä muiden käyttöön:(. Mutta tämä on Suomi ja sillä siisti.

MatkaMartta: Kyllä, se seura jaksaa shopata:). Ja SINÄ olet ihana, kun olet ottanut neitoset Kotkansiipiensuojaan:D.

Tiina: Miehellä on virka, joten sitä ei ole tarvinnut jännittää siten sen saamisen. Tätä sen sijaan tarvitsee jännittää aina joka vuosi siiheksi kunnes loppuu tai kaupunki ymmärtää vakinaistaa. Tässä taloustilanteessa vakinaistaminen tuntuu aika utopialle. Mutta uskonhan minä nyt ihmeisiin, joten mistäs sitä koskaan tietää. Siiheksi päivä vain ja hetki kerrallansa. Mukava palaute on kiva saada. Pitäisi siis itsekin muistaa sitä useammin antaa muille. Voimia sinun uurastukseen.

H-M: On ollut vaikea löytää mieluisia. istanbulissa silloin löysin sellaista valoa, jota olisin halunnut, mutta nuukuus iski ja jäivät kauppaan. No, mikään vastaava Suomessa olisi noussut tähtitieteellisiin summiin. Eikä valikoimaakaan ollut. Viime viikolla eksyin sitten lontoolaiseen nettikauppaan jossa hinta oli kohdillaan. Nyt jos vielä oikeasti tulevat perille ehjinä ja näyttävät yhtään siltä kun kuvissa, niin olen TOSI tyytyväinen siihen, että jaksoin etsiä ja pähkäillä.

Pepi kirjoitti...

Onnittelut työpaikan säilymisestä, se kun ei ole mikään itsestäänselvyys tänäpäivänä. Ja valitettavan moni on sitä, että joka vuosi haet "omaa" paikkaasi uudestaan.
Kummalliseksi on touhu mennyt.

Kaunista on harmaakin maisema kun sen oikein oivaltaa :)

Carola Lehtonen kirjoitti...

Hienoa , että työsi jatkuvat...palkka on aina hankala juttu ...aikanaan sitä voi perustellusti yrittää saada lisää:=)Kotkassa on näyttänyt jo mukavan keväiseltä, kuvasi ovat utuisen ihania!!Mukavaa lomaa ja tarmoa remppaan;)

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Pepi: Ei nyt vielä onnitella, kun en tiedä saanko sitä. Mutta nyt on sentään paikka, jota hakea.

Kirsi: Tässä ei taida olla toiveita palkankorotukseen. Mutta hei, ikälisät tulee reilun neljän vuoden päästä:). Ja ainahan voi voittaa lotossa!

Leena Lumi kirjoitti...

Talon kuva, kaisla ja tuo laituri ihan upeat <3

Luin tuon sun verotuskommenttisi ja sehän on se ainoa ikävä asia Suomessa. En nyt paljon viitsi siitä tässä avautua, mutta sanonko että ottaa päähän, kun R:lta menee eläkkeestä veroa enemmän kuin palkasta. Hän puhuu Portugaliin muutosta, kun siellä saa 10 vuoden verovapauden, koska se valtio on keksinyt, miten maa saadaan nousuu. Hesarissa oli just juttua, että sinne eivät lähde vain rikkaat vaan löhtö alkaa vaikka jo 1800 euron eläkettä saavia innostaa. Minulle se olisi toooosi iso ratkaisu, sillä tämä talo ja puutarha...pitäisi sitten myydä. Ja minun työeläke alkaa vasta myöhemmin, mutta senkin sinne saisi.

Kaikesta muusta, melkein kaikesta muusta olen Suomessa aina pitänyt, mutta verotus on syvältä eikä ole kannustava. R. maksoi veroja kolmen edestä 47 vuotta. Että kyllä lasten ilmaiset koulut on maksettu moneen kertaan ja omat koulut ja maantiet. Elämä on.

<3

Paluumuuttajatar kirjoitti...

Leena: Ymmärrän kyllä, että verotuloilla kustannetaan monta tarpeellista asiaa. Onhan se silti harmi, että verotus on sitä luokkaa, että suurin osa Suomen suurituloisista muuttaa kirjansa sen kovuuden vuoksi muualle. Ja et ole ainoa joka on lähiaikoina puhunut muualle muutosta juuri verotuksen tähden myös meidän tavan palkansaajien kohdalla. Että miten tätä järkeistäisi, kun kuitenkin ne verotulot on tarpeen?